juttu kivistä.

Rapakivi

Koostuu useista eri mineraaleista. Sitä esiintyy mm. Kaakkois-Suomessa ja se on aikanaan valittu Kymenlaakson maakuntakiveksi.

Meijän maakuntakivihän on kavereitten kesken speku, spektroliitti eli labradoriitti eli yhen sortin maasälpä. Aika nätti sellainen. Siitä ehkä joskus.

Matkatessamme Kouvolaan päin ihastelin aina metsässä tai hakkuuaukeilla näkyviä rapautuvia kiehtovan näköisiä kivimöhkäleitä. Vannoin mielessäni, että vielä tulee aika, jolloin pääsen tutkimaan kiviä lähempää.

Nyt sitä voi tehdä vaikka joka päivä : )

Ihan ensi töikseen piti opettaa koira kiipeämään kivikumpareiden tai -lohkareiden päälle. Ilman vertailukohtaa kuvissa kivien tai nyppylöiden koosta ei saisi minkäänlaista käsitystä.

Heitin Bellalle keppiä ja sehän haki niitä innoissaan. Nyt koira osaa jo kiivetä jokaikiselle kivelle ja nyppylälle, pyytämättä. Toiminto on sille automaatio.

 

 

Muutettuamme tänne, lähdimme kävelylle ja löysimme sammaloituneet kivikasat.  Niitä on ympäriinsä. Uumoilimme niiden olevan kivenhakkuusta jäänyttä sälää. Luulimme täällä olleen kiviteollisuutta.

Kyläläiset opastivat, ne ovat raparyöppäitä.

Yllä rapautunuttta rapakiveä, moroa.

 

 

Raparyöpäs, jonka päällä kasvaa mänty.

 

Kuusien valloittama raparyöpäs. Näkyykö siellä nallukan kolo?

Rapakiviä on monenlaisia. Useasti ne ovat jo täysin sammaleiden ja muun kasvillisuuden alla.

 

 

Miksi toiset rapautuu ja toiset ei?

Tähän en ole löytänyt vielä vastausta. Muistanko oikein, että jossain oli mainittu jotain kiven happamuudesta?

Kuvatessani näitä tuli myös mieleen, voiko ilmansuunnalla olla väliä?

 

Toisaaltaan, osa kivistä on eheinä lohkareina ja osa läpeensä rapautuneina, ilmansuunnasta riippumatta.

 

Kalimaasälpärakeet eli ovoidit...

näkyvät hallisevina pylpyröinä.

 

Hyvin kehittyneestä kivestä käytetään nimitystä viborgiitti.

Hyvin kehittyneessä kivessä näkyvät ovoideja ympäröivät plagioklaasikehät selkeinä.

Punertavasävyisessä rapakivessä plagioklaasikehät ovat jostain syystä kuluneet/syöpyneet pois ja maasälpäympyrät olivat hauskasti koholla.

Rapakivigraniitteja on eri värisiä ja niiden kauppanimet voivat olla esim. Baltic Brown tai Baltic Green.

 

 Kasa, jonka päällä kasvaa samalta ja vaapukoita.

 

 

Maankohoumat, joiden sisus on rapautunutta kiveä, moroa. Ne voivat olla jonoissa.

Hakkuulta ne on helppo havaita, toki metsästäkin, mutta siellä ne ovat täysin sammaloituneita ja puiden peittämiä.

 

Ihanaa! Vihdoin kivi, joka haisee paskalle!

Koira näytti olevan yhtä hämmästynyt jonkun elukan situista, mitä itsekin. Koira ilahtuneen hämmästynyt. Useimmille kummuille joku oli käynyt kakkimassa. Bella innostuu suunnattomasti, jos vain jostain löytyy sontaa tai mädänneitä sieniä.

Voihan se tuokin olla syy sen innokkuudelle kiivetä kaikille nyppylöille. Sain myöhemmin kuulla, että kettuveijarit sittuvat korkeille paikoille.

 

Ihanaa! Välillä pääsee viilentelemään.

 

Tienpientareella, morossa, kasvaa ensimmäisenä leskenlehdet.

Ja vanhat hevosenkengät.

 

Moroa ja kumia.

 

Luomusepelimö.

 

Täällä tunnutaan käytettävän raparyöppäitä tienparannukseen ja muihin paikkoihin sepelin korvikkeena. Vaan kyllä noita ryöppäitä näyttää riittävän.

 

Täällä käymme usein ja niin käyvät kuuleman mukaan muutkin. Maaginen paikka.

 

Viime viikolla kysyin poterosta, kuka sen on kaivanut. Se on kuuleman mukaan ollut siinä aina, luonto on kolosen kaivanut.

 

Juj, nyt  vähän istahdan. Hirmuisen rankkaa kiipeilla kaikkien kivien ja kumpareiden päälle.

 

Ja kivistähän voi tehdä - vaikka mitä.

 

Lisätietoa esimerkiksi löytyy tuolta:

Ylämaan Graniitti Oy