1239564161_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pääsiäispyhät ovat menneet strutsinmunaa tuijotellessa, uusia ruokaohjeita kokeillessa ja ah, ihanaa, lukiessa.

Ruotsalaiskirjailijat saivat otteen. Aloitin Stieg Larssonin lukemisen jo aiemmin, mutta vasta nyt pääsin vauhtiin.

Kirja tuli vahingossa kirjakerhosta. Onneksi näitä vahinkoja tapahtuu harvoin ja tämä vahinko sattui olemaan hyvä.

Aloittaminen takkusi: tuntui kuin olisi isossa kartanossa hirmuisilla kekkereillä, jossa kaikki tuntevat toisensa entuudestaan ja koko ajan tapahtuu. Tyttöä oli ammuttu päähän, venäläisvakooja oli saanut kirveestä otsaansa, moottoripyöräjengiläiset saaneet löylytyksen ja paha poliisin tappaja, monimurhaaja karkuteillä. Sankareina toimittajat ja aivokirurgit. Ja pahiksia piisaa enemmän kuin omiksi tarpeiksi.

Nyt sitten odotellaan, että tämäkin sarjan viimeinen osa, Pilvilinna joka romahti, tehdään elokuvaksi. Millenium trilogian ensimmäinen osa, Miehet jotka vihaavat naisia, on elokuvitettu.

 

Ja kovasti kepoiselta tämän jälkeen vakavasta aiheestaan huolimatta tuntui Åsa Linderborin Minua ei omista kukaan.

Kirja on kuitenkin omalla tavallaan kaunis kertomus alkoholisti-isän ja tyttären yhteisestä elämästä. Vaikka kirjakauppiaat lupaavatkin "takuuvarmat kyyneleet", ei kirja itketä, vaan antaa ajattelemisen aihetta. Kirja kuvaa hyvin kuinka erilaisissa maailmoissa elämmekään. Se on rikkautta. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa lukea.

Boing!

Takaisin kirjojen pariin pöristelee,

Ampiine ja toivottaa muillekin yhtä mukavaa eloa.