Nykyisin osataan erilaisia asioita. Olisi muinais-takojalta mennyt sormi suuhun, kun olisi kännykkä käteen annettu.

Mummon vielä eläessä puhuimme  maailman muuttumisesta hänen elinaikanaan. On ihmeellistä, mitä yhden ihmisiän aikana ehtii kokea: tuli autot, radiot, puhelimet, telkkarit ja pakastimet. Tomaatti ja perunakin oli heillä uutta, appelsiineista puhumattakaan. Ihmettelin, mitä ennen perunaa syötiin, no nauriita ja lanttuja tietenkin. Kaikki säilöttävä tönkkösuolattiin. Makkarat ja saippuat tehtiin itse.

Vaikka muisteleminen olikin mukavaa, ei mummo kaipaillut vanhoja aikoja, oli onnellinen nykytekniikasta. Ei kaivannut "syöpäläisii" eikä muitakaan "mahottomuuksii", totesi vaan päätään puistaen: "Ol ne aikoja". Ja naurettiin päälle.

1242890580_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kaunista vanhaa takotyötä.

Tälläkin kylällä on ennen ollut useita kyläseppiä.

Nyt ovat monet perinteiset kädentaidot kadonneet. Kiinnostus ja arvostus niitä kohtaan on onneksi nousussa. Uusi sukupolvi haluaa tehdä käsin ja kunnostaa vanhaa, vai lienenkö väärässä?

Näinköhän näitäkin vanhoja taitoja aletaan elvyttää, ihan vain mielenvirkistykseksi. Syytä olisi, ihminen tarvitsee käsillä tekemistä ja nähdä oman työnsä tuloksen.

Yöllä paranin työallergiasta, mikä taisikin olla jotain kevätfluun tapaista.

Ja ihan oikeasti. Nykyisin on todella mukava jopa ommella käsin. Kun ei ole koko ajan tuli pepan alla.

Erinomaisen mukavaa ja rauhallista helgtorstaita blogini vierailijoille.