Kuvat on otettu pari viikkoa sitten, 18.7.2010, noin klo 18.30 - 20. Hiekkapohjaan kuvastui kirkas auringon valo upeana loimehtivana verkkona.

Hiekassa olevien pienten reikien arvoitusta en ole pystynyt selvittämään. Jonkinlaisten minisimpukoiden tai matojen reikiä?

Hiekan päällä oli pehmeämpi kerros, joka lienee siihen laskeutunutta siitepölyä ja muuta sotkua, jota vedessä killui runsaasti jokin aika sitten.

 

Auringon piirtämissä verkkokuvioissa on sateenkaaren värit.

Räpylöitä en ole vielä ottanut käyttöön. Luulin, etten tarvitse niitä. Nyt olen tullut toisiin ajatuksiin. Läpykkäät suojaavat jalkapohjia kaislikossa kahlatessa ja niillä saa vauhtia potkuihin. Kohta alkaa matelu vedessä kyllästyttää ja pitää päästä kovaa : )

Veteen mennessä kalat ovat arkoja ja säntäilevät eestaas vauhdilla. Niitä on hankala kuvata.

Mitä pidempään malttaa / tarkenee olla niiden seassa, sen rauhallisempia ne ovat ja helppoja kuvattavia. Aporit ovat arkoja, niiden kanssa tarvitsee vauhtia. Yllättämisiin ja nopeisiin tilanteisiin.

Kalat tykkäävät uiskennella takapuolella. Ihmettelin niiden hinkua olla koko ajan vanavedessä. Hoksasin niiden dyykkaavan pohjasta pöllyttämääni hiekkaa. Ilmeisesti sieltä jotain syötävää irtoaa. Samaan syssyyn ne nyppivät jalkoja.

Meillä on jemmassa kalanruokaa. Laitoin muuaman napusen pohjaan. Pysyisivät edes hetken pois takapuoleltani : )

Muutama kala kävi pikkuisen noppimassa, mutta mitkään erityiset juhlat kaloille eivät näiden napujen ansiosta auenneet.

 

Iltavalo riitti hyvin kuvaamiseen. Mitä vähäisemmäksi valo kävi, sitä pehmeämpiä kuvista tuli. Kuvat ovat luonnollista kellertävämpiä. Niissä ei myöskään erotu kunnolla kalojen oikea väri. 

Kokeilen joskus laittaa eri aikoina otettuja kuvia rinnakkain. Osaan sitten tarkemmin kertoa olosuhteista ja niiden vaikutuksista kuviin.

Aivan sama kuin päivällä kuvaamisessa. Suora ja kova auringonvalo tekee kovia kontrasteja.

Mielestäni pilvipouta on paras valo kuvaamiseen ja näin lienee vedenalaiskuvauksessakin.

 

Kalaparvessa on aina yksi tai muutama hieman isompi ja muita uteliaampi yksilö. Ne tulevat melko liki ja ovat oikein touhukkaita. Välillä käyvät napsaisemassa nahasta.

 

Yllä olevassa kuvassa laumanjohtaja, uskalikko, tekee käännöksen ja muut perässä.

 

Tässä se luputtaa hiekkaa, on melkoisen liki ja ihan rauhallisesti. Se tekee tuttavuutta. Tai mittailee saaliin kokoa : )

 

Porukka pidoissa.

 

Takana tapahtuu. Kello alkaa lähennellä kasia illalla. Valo vähenee.

 

Kovasti ovat uteliaita.

 

Näitä kavereita näkyi eilen vielä muutamia. Lajia en ole vielä määrittänyt, särkiä?

Eilen kuvasin ihan erilaisia kaloja. Järven pohja oli niitä täynnä silmän kantamattomiin. Ne olivat pääasiassa aivan pohjalla ja nämä viihtyvät yleensä seuraavassa kerroksessa.

 

Kaloja kahta laatua ja hiilipala.

Ostettiin kalakirja. Aika alkeellinen sellainen, mutta jotakin opimme siitäkin.

Jossain kirjahyllyn kätköissä pitäisi olla vuosia sitten ostettu kala-CD. Pitääpä asentaa se ja tutkia paremmin uusien kalakamujen anatomiaa. Mielenliikkeitänsä opin vain seuraamalla : )