Sain kuin sainkin kaverin sienimetsään. Pidettiin älämölöä yllä, ettei vain törmättäisi karhuihin.

Mahtavia herkkutatteja! Suurinkin oli aivan madoton, mikä on harvinaista.

Nyt pitää toivoa, ettei tule kovia yöpakkasia, sillä näitä oli nousussa enemmänkin.

 

Isoja tatteja taivastellessamme tilsimme suppilovahveroiden päällä.  Kuljimme nenät maassa, kuin vihikoirilla ja löysimme suppiksia vasta kun olimme talloneet niiden keltaiset varret näkyviin.

Oi, onnea! Jäähtymässä herkkutattipiirakka, slurps.

Suppiloita ehtii etsiä myöhemminkin. Ne olivat aika pieniä vielä, eivätkä ne säikähdä pakkasia.