Aina kun helle meinaa kyllästyttää, katselen rakennuskuvia marras-joulukuulta 2007.

Kattotuolit tulivat juuri ja juuri vielä päivänäöllä, marraskuun 19. päivä.

Varsinaisen talopaketin tullessa pihaan, oli jo niin pimeää, ettei kamerassa riittänyt salaman teho.

Kauhistutti, kun katsoin paketteja. Kaikki lumen vallassa ja märkinä. Valoa ei riittänyt tarkistamaan kuormaa. Onko kaikkea tarpeeksi, onko kaikki mitä pitää ja onko tavara kunnossa?

Kaikki kuitenkin oli mitä pitikin, kaikki ehjää ja kunnollista.

Hyi itkut, ettäs olikin pimiää, kylymää ja märkää. Käskopelolla piti tehdä hommia. Vaikka kuinka pidit pimeässä silmiä levällään, jotta näkisi paremmin, ei auttanut. Yhtä silkkaa pimeyttä vain, hui, puistattaa oikein.

Otettiin mökkipaketti vesikattoon rakennettuna. Oltiin ikionnellisia, kun rakennus oli tässä vaiheessa. Talopaketin miehet tekivät vielä seinät. Paikallinen urakoitsija oli valanut pohjat. Uskomattoman paljon on tähän mennessä jo työtä takana. Niistä kerron ehkä myöhemmin. Talofirman miehet toivat tontille oman matkailuvaunun. Me nukuimme rakennusaikana paikallisessa Kievarissa. Ei pöydän alla, vaan rivarissa reppumiesten naapureina.

Ihanaa! Melkein valmista. Silloin tuntui siltä.

Onneksi ei aina tiedä, mitä tuleman pitää. Homma oli vuoden katkolla kolarin takia. Nyt intoa ja kykyä piisaa taas : )

Haaveissa...

...sukeltaminen.

Jassoo. Nyt on sitten viilennelty kuvien parissa.

 

Riemuissansa loikkii hikihelteeseen paarmoin ja hyttysten syötäväksi vattupuskiin,

ampiine

ja toivottaa ihanaa arkea ja eloa!