Tykkään perinneruuista: pitsasta, kepsusta ja karjalanpiiraista.

Ihmisen olisi hyvä muistaa juurensa. Vaikka maailma muuttuu ja me muutumme. On hyvä säilyttää vaikkapa tämä piiraanpaistotaito, jonka olemme perintönä saaneet vanhoilta, jo edesmenneiltä sukulaisiltamme.

Viimeksi olen tehnyt piiraita arviolta kaksikymmentä vuotta sitten.  Tuntui hauskalta nyt tehdä näitä. Eri työvaiheet muistuivat mieleen pätkittäin. Muistot pulpahtelivat pintaan kuin saippuakuplat.

Seikkaperäinen "piiraanpaistokoulu" myöhemmin, jos jotakuta se kiinnostaa. 

Muistelin, kuinka mummo teki piiraita ja yritin matkia. Ei onnistunut vielä ohuen pohjan tekeminen, eikä rytmikäs pulikkatyöskentely, joka saa piirakanpohjan pyörimään ja ohenemaan oikealla tavalla.

Siltikin. Piiraanpaistokahvit maistuu erityisen hyvälle.

JK. Sain kommenttia piirakoista sähköpostiini ja vastaan, haaste vastaanotettu ; ) Kommentointi ei kuulema onnistunut tänne. Onko joku muu yrittänyt?

Sain haasteen osallistua piirakkatalkoisiin ja nyt pääsen ihan piirasmestarin oppiin, jihhuu! Katsotaanpa saanko sen jälkeen paljastaa salat täällä. Vai lieneekö salainen resepti, aito ja alkuperäinen? Tekemissäni piirakoissa on puurossa käytetty laktoositonta maitojuomaa, kurria, sanoisi mummo. Ehkäpä siksi väri ei niissä ole kohdallansa. "Näihe ei mittää kurrii laiteta. Oikiita lehmänmaitoo. Ja pikkune liraus kermoo."