elokuun alkupuolella.

Olen taas ollut hissunkissun kädentaitopuolella, kaikki on ollut niin uutta ja ihmeellistä, materiaalia lukuunottamatta. Kivi on miljoonia vuosia vanhaa, ei pilaannu herkästi, eikä ole itselleni uusi tuttavuus. Materiaalina se on haastava, muotoilullisesti sen kanssa on paljon tehtävää.

Opiskelijoiden töistä en tällä kertaa laita tänne kuvia. Toivottavasti harrastaisivat blogittelua ja laittaisivat töitään esille : )

Yritän ehtiä tekemään jotain omaa, kunhan alkuhulinat tasoittuvat. Johan tässä muutama vuosi vierähtikin, etten kiveen kajonnut. Materiaalina.

Rapakivilohkare tämän syksyn sienireissulta. Joskus pari vuotta sitten lupasin laittaa juttua rapakivistä. Tekkeytyy, tekkeytyy...

Rapakivet ovat ihastuttavia ilmestyksiä.  Olen kuvannut niitä useampana vuonna ja yritän jossain välissä tehdä niistä koosteen.

Hiontakokeilua odottaa yksi rapakiven osa, maasälpä pyörylä. Mahtaa olla liian rikkonainen, mutta yrittänyttä ei laiteta.

 

Kasalaisopiston kursseistani toteutunee  Pitsipaja , jossa emme todellakaan virkkaa pitsiä : ) Muille kursseilleni on hankittu uudet opet, niin on maailma nyt kiveä ja muuta kovaa täynnä.

 

Riemukasta työviikkoa, toivottelee ampiine