Slurpsis ja maiskis. Ryys, ryys, ryys. Ja ah.
Nyt on taas aika tankata ravinnetta ja tässä tapauksessa herkkuani vesimelonia.
Ilmakin alkaa taas lämmetä ja sehän tietää aktivoitumista. Nyt on alettava kuusenkerkkähommiin. Keitto sujuu Pankin talkkareiden antamalla ohjeella.
Marskun ja Kissat kerällä Pirjon innoittamina taidan taas käydä tutkimassa puutarhamyymälöissä omppupuun taimia. Haluttaisi laittaa kääpiöomenapuita, vaan mitä lajia?
Vesimeloniakin suurempaa herkkua ovat kotimaiset omenat.
Siis suihkuun, naaman piirtoon ja vihdoin ilmoille ihmisten.
Tai oikeestaan. Ei oikein innosta tuo naaman piirto. Kun on lomakin. Vaan olishan se tässä tapauksessa tietysti ympäristölle kohteliasta. Ehkä.
Kommentit