Joskus tuolla aiemmin esittelin vanhan kliiviamme.

Pikkuinen tietopläjäys kliiviasta tuolta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Isopunasarja

Tässä näkyy hieman kokoluokkaa. Pikkarainen pökkyräinen lipoo himokkaana kieltänsä. Kliiviaa ei kannata kuitenkaan maistella, sillä se on myrkyllinen. Pikkiksen vasemmalla puolella on vanha perinnekasvi, suutarinkielo eli tuonenkielo.

Kikkailuni ja kokeiluni eivät tehneet kliivialle hyvää. Kolmeen kukkavarteen siemenkotien kasvaminen ja huono kastelu sai lehdet kuivumaan.

Nyt se kukkii taas iloisesti.

Osa lehdistä on vielä kuivia kärjistään. Pitää poistaa ne kunhan kukinta on ohitse.

Ensin kukki sivuverso ja nyt emäkukka.