Minäpä olen Bellariina Sikuriina. Oikea nimeni on Bella ja synnyin 9 kk sitten.

Rakastan talvea ja lunta. Lumesta ja omasta jalkapallosta intoutuneena juoksen niska kyrmyssä isoa ympyrää, lumi vain pöllyää. Välillä räyhään ja ärisen jalkapallolle. Muut ajat paimennankin sitten kissoja.

Rakastan myös meidän kyläläisiä. Heiltä saan tuliaisiksi herkkuluita. Odotankin innolla heidän vierailuaan.

Oman talon kissat ovat kavereitani. Heitä pukin kuonolla ja nuolen niin paljon kun ne vain sietävät. Välillä sietokyky on aika heikko. Silloin ne pirulaiset nappaavat kuonosta kaksin tassuin kiinni ja muka purevat ja potkivat takakäpälillään. Siitä en ole moksiskaan. Lopetan vain hetkeksi nuolemisen ja jatkan kohta.

 

Tässäpä yksi näistä nuoltavista kavereistani. Pikkarainen Pökkyräinen on vielä melko nuori, tosin paljon, paljon vanhempi itseäni.

Pikkis syntyi keväällä 2006 ja sai nimensä Pikkarainen oltuaan pentueensa pienin. Tämä pieni ja pippurinen on kissojen aatelia, antaa nuolla aika paljon eikä hermostu hellittelystä.

Ulkoa tultuaan Pikkis puskee jalkojani ja mitä kaikkea nyt tielle sattuu. Välillä niin innolla, että lentää selälleen.

Kova piiloutumaan se on. Hyvän piilon se keksi vanhan saniaisen sisältä. Toisen piilon vaatehuoneesta pahvilaatikon alta alimmalta vaatehyllyltä. Kyllä sitä silloin etsittiin! Meillä elukoilla on ehdoton ja elinikäinen porttikielto vaatehuoneeseen, mutta Pikkis ei paljon kielloista perusta.

Vaikka Pikkis onkin aika rohkea ja itsepäinen, pelkää se vieraita ihmisiä. Kova se on myös murisemaan. Sen tavan se varmaan oppi alkukodistaan koiralta. Pikkis murisee aina kun sitä komentaa tai tulee vieraita lapsi-ihmisiä.

Jonain toisena päivänä kerron muista kissakamuistani. Saatan kertoa myös naapurin kissoista ja mitä niistä ajattelen.