Eilen väki kokoontui perinteiselle Tuomas-glögille. Tänä vuonna glögiä nautiskeltiin 18 asteen pakkasessa, kylätien varressa. Tuulta ei onneksi ollut, joten glögittely sujui roihujen ja nuotion loimussa mallikkaasti.

Aikuisia oli 12 ja lapsia kolme.

 

Naapuri pellon takaa kysyi, tiiätkös sie, mitä on pystymatikka? Ajattelin, että nyt tulee hieman pikkujoulujuttua.

Saimmekin erinomaisen ruokaohjeen.

Matikka eli made pilkotaan jonkin mittaisiksi pätiköiksi. Ne asetellaan hieman rullalle kierittäen uunivuokaan pystyyn. Päälle voita ja tietenkin suolaa. Laitetaan uuniin ja annetaan niiden olla siellä niin kauan, että ovat melkein kypsiä. Vuoka otetaan uunista ja ripotellaan kalojen päälle juustoraastetta. Laitetaan uuniin ja annetaan juuston sulaa.

Kuvaa tähän ei nyt valitettavasti ole. On varmasti herkkua. Ohjeen kertoi mies, syntynyt vuonna 1926. Vau.

 

Toinen hänen antamansa ohje, joka sopii kiireiselle isännälle tai emännälle.

Kalakukko

Kokonaisesta ruisleivästä leikataan kansi irti. Kovarretaan sisus pois. Ruiskuoren sisälle laitetaan läsää ja kaloja ja muuta kukin mielihalujensa mukaan. Haudutetaan uunissa miedolla lämmöllä pitkään papereihin käärittynä. Ilmeisesti voipapereihin. Ja syödään kera voin, kuinkas muuten.

Sisuksesta voi tehdä puola...jotain = puolukka- & ruisjälkiruuan.

Ja tässä sen taas näki. Aina, kun saa ruokaohjeita vanhemmalta ihmiseltä, asiat ovat suurin piirtein.  Niin pitää ollakin. Kysyttäessä uunin lämpötilaa vastaus on: sopivasti. Kysyttäessä paistoaikaa, vastaus on: riittävästi tai tarpeeks kaua. Ja siinä se.

Rentoa meininkiä.