Niin ja tietysti "kalloo".

Se on nyt sitten tätä. Paljon ei malta sisätiloissa kuppelehtaa.

Onkimista, mansikoiden keruuta ja pakastamista ja kohta sienestystä.

Kaksi kunnollisen kokoista kalaa.

Mieheltä fileeraaminen kävi kuin luonnostaan, vaikka ei ollut sitä ennen tehnyt. Kyllä maistuivat voissa paistetut, ruisjauhossa pyöritellyt affenat.

Puniikkitatti. Näitäkin on joskus tullut intona kerättyä. Nykyisin kerätään enemmän muita sieniä.

Metsään ei ole asiaa, ainakaan näillä nurkilla. Mielenkiinnolla seuraan karhutilannetta. Taipalsaarella nallukka oli jo käynyt raapimassa hevosen takamusta. Oman kylän hevoset ovat vielä saaneet olla rauhassa.

Vuan kyllä ihminen keinot keksii. Mustikkaan on pakko päästä ja kanttarelliapajille. Siis kattilankannet mukaan petoloitten häätämiseksi samoilta apajilta.