Yllä kurssilaisten omia materiaaleja. Osallistujat olivat harrastajia ja ammattilaisia. Tällä porukalla oli runsain määrin erilaisia, mielenkiintoisia matskuja mukanaan. Luukurssin puolesta oli varattuna poron- ja hirven luuta, poron- ja hirvensarvia sekä poron koparoita. Yhtäkään eläintä ei ole lahdattu materiaalien saamiseksi.

Ideana tässäkin, kuten muillakin kursseilla, on käyttää kierrätysmateriaaleja.

Ihminen on tehnyt jo aikojen alusta asti luusta ja sarvista koruja ja tarve-esineitä. Amuletteja on tehty alkeellisilla työkaluilla aikana, jolloin ihminen oli vielä luonnon kanssa yhtä. Mitään ei haaskattu.

Poron ja hirven jättösarvia voi löytää luonnossa liikkuessaan. Hirviporukoilta voi kysellä hirven luita, samoin kannattaa kysyä pohjoisessa poromiehiltä materiaalia poroerotuksen aikana.

 

 

Helin mahdillisen, eikun mahdollisen, mobilen osia tekemässään hauskassa papusommitelmassa.

 

Isotöisen  vyön mitoitusta. Hirmuinen tohina oli päällä ja jäi kaikki muut hienot poron sarvesta tehdyt osat kuvaamatta. Tekijä laittaa kuvia varmaan omaan blogiinsa valmiista työstä.

 

Kuva ei tee oikeutta tälle kauniille työlle. Siinä on tausneula tehty hopeasta.

 

Koparoista tehtyjä korvakoruja.

 

Hiomalla pinnasta saa kauniin ja eri värit tulevat esille. Mm. kammat tehtiin ennewanhaan lehmän sarvista, joka on samanmoista materiaalia koparoiden kanssa.

 

Luunappeja, jotka sopivat hienosti erilaisten neuleiden, pellavavaatteiden ja rouheiden kankaiden kanssa.

 

Varrettomaan, vanhaan juustohöylään tehty uusi pää. Höylä pääsi jälleen käyttöön.

 

Poronluuta, helmiä, hopeaa ja vahattua puuvillanauhaa.

 

Poronluu-, hopea- ja lasihelmiriipus.

 

Värjättyä hirvenluuta, kiveä, lasitähti ja organzanauhaa.

 

Tekeillä erilaisia riipuksia värjätyistä poronluista yhdistettynä muihin materiaaleihin.

Alla sarja riipuksia, joissa luun lisäksi helmiä, simpukkaa ja hopeaa.

 

 

 

Kuvien laatua ei todellakaan voi kehua. Töitä taas voi.

 

Mukana oli puukontekijä. Niin oli meillä vauhti päällä, etten ehtinyt kuvata mahtavaa poronsarvea, josta hän alkoi tehdä puukonperää.

Takana jo monen monta taitoa vaativaa työvaihetta. Tekeillä hopeakoriste puukonperään.

Kaksikomponenttiliiman sekoittaminen.

Hopeapannan upottaminen sille tehtyyn uraan.

Puukon päähän tuli vielä erikoisuus.

Yksi kurssillle osallistuneista  valmistaa ja myy miehensä kanssa omalta valtauselta louhittuja spektroliittejä.

Ylläolevaan puukonkahvan on päätyyn istutettu Ylämaan spekua.

 

Yllä tuotekehittelyä. Spekuja upotettuna poronsarveen.

 

Erilaisia helmiä yhdistettynä poronluuhun.

 

Välillä tehtiin hopealenkkejä ja niistä ketjuja.

 

Yllä olevista koruista olin laittanut illalla vahingosa kaksi kuvaa. Näissä koruissa on käytetty hyvin luovasti erilaisia materiaaleja.

 

Saman tekijän rannekoruja, värjättyä hirveen sarvea.

 

Paperiveitsi, poronluuta.

Aikaa oli käytettävissä 32 oppituntia, mikä tuntui aivan liian vähältä. Vaikka olikin Dremelit käytössä : )

Kiitos innokkaille kurssilaisille!