Joitakin päiviä sitten oli juttua koirien kouluttamisesta sienikoiriksi. Koirat ovat erinomaisen fiksuja. Jopa sikoja koulutetaan Ranskanmaalla tryffelien etsijöiksi, näin kerrotaan.

Siis metsään.

 

Mustatorvisieni, Craterellus cornucoipioides, svart trumpetsvamp, torbikseen

Kreikan krater: pikari, latinan cornucopioides, runsaudensarvea muistuttava.

"Ei! En haistele."

 

Mustavahakas.

"Hyiii, en katso! Vie pois."

 

Suppilovahvero, Cantharellus tubaeformis, trattkantarell, lehter-kukeseen

Latinan cantharum: pikari, tubaeformis: trumpettia muistuttava

Haista, edes pikkuisen?

"En, en, en, ennenennenennen!"

"En ala sienikorvaksi. Nyt nukun."  Coiruus Unelius = vetämätön koulutettava

Ei meidän Bellasta taida olla sienten etsijäksi. Sunnuntain rymelehdimme moneen otteeseen metsikössä. Nyt Beltsu osaa jo käskyt seis / pois, paikka ja maahan. Seis/pois pysäyttää Bellan niille jalansijoilleen, kun on hökelehtämässä sieniapajien päälle tepastelemaan. Paikka! saa sen istumaan ja käden liike alas ja käsky maahan saa sen makoilemaan paikoillaan.

Ehkä jonain päivänä se on vielä Coiruus Cantharellus.