Ah! Nyt alkaa tapahtua.

 

Kaverilta tuli viesti, että metso pitää reviiriään vanhempieni talon lähellä ja oli aamulla hätyytellyt lapsia. Onneksi taksi tuli ja pelasti koululaiset uhittelevan metson kynsistä.

Lähdettiin kuvaamaan otusta. Henkivartija pukeutuneena hanskoihin ja nahkakypärään kilpenään retkipatja ja jaloissa nahkasaapikkaat.

Menimme metsän reunaan. Kohta alkoi kuulua naksutusta ja jättipulu alkoi luovimalla tulla kohti.

Mitä lähemmäksi se tuli, sen äänekkäämmäksi se ryhtyi: naksutteli ja välillä röhki kuin sika.

Se viiletti kylkimyyryä uhkaavasti kohti.

 

Tästä kuvasta on rajattu pois pelastava retkipatja. Ukkometso hyökkäsi vallan kohti ja kuvaajalla oli remmikengät täynnä lunta karkuun juostessa.

"Uhkein, komein kanalintumme on kuitenkin metso, mahtava Tapion kukko. Uros, joka on naarasta, koppeloa paljon suurempi ja jykevärakenteisempi, kasvaa 4-5 kiloiseksi.

Juhlallinen on sen höyhenpuku: selkäpuoli ruskeahko, pää ja kaula siniharmaat, rinta metallinvihreä, vatsapuolella seassa paljon valkoista, mustassa, pyöreäpäisessä pyrstössä samoin valkoisia täpliä ja viiruja."

" Silmien yläpuolella olevat punaiset helttakäsnät ovat varsinkin soitimen aikana suuret ja leveät."

 

"Metso jos mikä on aito metsän lintu. Havumetsissä se parhaiten viihtyy niin vuoristo- kuin alankoseuduissakin.

Kuta suuremmat, koskemattomammat salot, sitä mieluisammat sen elellä aikojaan, rypeä hiekassa harjun rinteessä keskipäivän hautovassa helteessä ja tapella tuimat keväiset taistelut."

 

Voi, ei! Huipputylsääääää!

 

Kävin tervehtimässä perhetuttavamme tyttöä, joka oli palannut koulusta ja sieltä palatessani ukkometso päivystikin tiellä.

 

Seis! Tästä tie poikki.

Tällaisia pikkumopoja meikämetso vetelee aamupaloiksi. Ja poks! Vakuudeksi se iski nokalla lokariin, niin että maali lähti.

 

Riittäisiköhän vakuutusyhtiöön kuvat todisteeksi...

 

Kaarsin vanhempieni pihaan ja kukas se sieltä rientääkään luovien ja kylkimyyryä vastaan!

 

" Jo huhtikuun puolivälissä se aloittaa kuulut soidinmenonsa. Suon laidan, jäisen rantaman tai aukean, tasaisen kallion se valitsee kisatienookseen.

Aamulla anivarhain ukko yöunestaan herättyään ensin venyteleiksen, kopahduttaa mahtavaa nokkaansa puun kylkeen, kuulostaa hetkisen, kohottaa nokkansa ylös, laskee siivet riipuksiin, nostaa pyrstön viuhkana pystyyn ja aloittaa."

 

"Ensin se kotvan aikaa näppäilee, siivet heiluen kuin tahdissa, sitten kuuluu poksahdus, klip-klop, ikäänkuin tulppa vedettäisiin pullon suusta, sitä seuraa ´hiominen´, sihinä kuin viikatetta hiottaessa.

Silloin ukko on aivan haltioissaan, höyhenet pörhössä, siivet riipuksissa, pyrstö viuhkana, silmät puoli ummessa, ei näe eikä kuule mitään."

 

"Sillä välin on koppeloita keräytynyt soidinpaikalle, mutta tulla tupsahtaakin toinen uros ja rupeaa kuhertelemaan.

Sitä ukko ei salli, ... ja tulokkaan kanssa alkaa tappelu, jonka rinnalla riekkojen ja teerien ottelut ovat ovat leikintekoa; siinä isketään nokalla, kynsillä ja siivillä, niin että höyhenet pölisevät, kunnes heikompi pahoin murjottuna, väliin silmäpuolena pakenee; onpa soidinpaikalta joskus tavattu toinen tappelija hengettömänä virumasta."

" Koppelot lähtevät voittajan mukaan, metso on moniavioinen lintu samoin kuin teeri.

Vielä paljon myöhemminkin ukko jatkaa soimistaan, innostuupa joskus kauniina syysaamunakin kukertamaan kuin keväisiä riemuja muistellen."

 

Lainaukset kirjasta: Maapallon eläinkuvasto,

Werner Söderström Osakeyhtiön kirjapainossa Porvoossa 1954

viides painos

alkusanat Porvoossa marraskuulla 1936