Valeskorppariin törmäsin ensimmäisen kerran vanhassa puurakennuksessa. Tein töistä lähtöä ja päivän päätteeksi pöytää järjestellessä huomio kiinnittyi pikkuiseen otukseen, joka vipelsi pöydällä. Laitoin sormen sen eteen, se peruutti! Lähempää tarkasteltuna sillä näkyi sakset. Mitä äärimmäistä, joku minirapu työpöydällä.

Vanha Maapallon Eläinkuvasto osasi kertoa, että kyseessä oli kirja- tai museoskorpioni.

Skorppareita ne eivät, nimestä huomimatta ole lainkaan, vaan hämähäkkieläimiin kuuluvia pikkuisia metsästäjiä. Ne ovat sisätiloissa hyötyeläimiä syöden pölypunkkeja ja muita pikku sittiäisiä. Jos kosteissa tiloissa näkyy näitä vekkuleita saksiveikkoja runsain määrin, se voi olla merkki talossa olevasta kosteusvauriosta.

Eilen putsailin suppilovahveroita ja ta daa! Yhden torven sisältä löytyi tarmokas, pikkuinen "maarapu". Sammalskorpioni? Suomessa valeskorpioneja on useita lajeja. Oi, kumpa tietäisi näistä enemmän.

Nauti taas.

Hirmuisella vauhdilla se lähti kulkemaan sakset tanassa piiloon. Ne ovat todella pikkuisia, muutaman millimetrin pituisia. Ne ovat jotenkin hellyyttäviä, vetävät sakset taakse päin tanaan ja peruuttavat hirmuisella kyydillä, jos kohtaavat uhkaavan esteen eli ihmisen sormen.

Vasta kuvasta huomasin, että sillä oli jotain evästä suussa.