Hyvin näyttäisi tulevan omenaa tälle vuodelle.

Nämä ovat vanhoja sitkeitä ja häjyn makuisia lajikkeita. Rungot ovat paksuja ja moneen kertaan leikattuja jo ennen meidän tänne tuloa.

Osa ei malta tippua puusta vielä talvellakaan, vaan keikkuvat korkeuksissa lintujen riemuksi. Männä talvena laitoin niistä kuviakin tänne. Vaan hillo. Näistä tehty hillo on taivaallisen hyvää, siinä on tiettyä potkua. Paljaaltaan näitä ei voi syödä.

Haaveilen edelleen uusista, kääpiöomenapuista.

Tiikeli-kissa löytyi omenapuun alta päivänokosilta. Kylätie kulkee aivan vierestä. Jostain syystä se nukkuu tienlaidassa, pusikossa piilossa. Outo otus.

Tavallisia tomaatteja. Taimet on ostettu kesäkuussa ja ne on istutettu multasäkkeihin. Ensimmäinen kerta, kun kokeillaan tomaatin kasvattamista. Tätä hommaa tehdään vastakin. Satoa näyttää tulevan. Helppoa.

Kiitos näiden hengissä olosta kuuluu Cindylle ja Matsonille, jotka kastelivat tomskujamme ja muita kasvejamme poissa ollessamme. Iso kiitos!

Kokeiltiin kolmea erilaista lajiketta. Tässä luumu?tomaatti. Kolmas on minitomaatti ja sen pallukat punertavat jo. Joko tänään tai huomenna saadaan maistaa satoa. Kummilapsen äiti antoi maistaa heidän jo valmiita tomaattejaan. Maistui makealle ja uskomattoman hyvälle. Miten kaupan tomskut voivat olla niin eri makuisia?

Kerroinhan tammipuu-jutun yhteydessä tomaatihakureissuistamme. Haettiin soutamalla tomaatin ja kurkun viljelijöiltä herkkuja. Ne tomaatit olivat myös erityisen hyvän makuisia. Suoraan tuottajilta.

 

Purjoa. Joskus kauan kauan aikaa sitten yritin kasvattaa näitä. Esikasvatin siemenistä ja pienen pienet pillit siirrettiin aikanaan ulos kasvamaan. Ei tullut mitn.

Maissi on suurta herkkua. Nämäkin taimet on ostettu pikkuisina rimpuloina. Taidamme saada satoa. Maissin tähkät ovat hyviä raakanakin.

 

Salaatit ovat kasvaneet lähinnä koristeina maissilaakotin reunalla. Kylvin kahta erilaista ja hyvin ovat nekin pöyhtyneet.

Alan ymmärtää äitini vimmaa kasvattaa kaikenlaista. Onnistuminen kannustaa.