Ihastelen muiden koirakuvia. Meidän vauhtiveikko ei pysy sekunnin sadasosaa paikallaan, että saisin siitä kunnon kuvia. Vai pitäiskö sanoa evo, et vain osaa.
Tässäkin ollaan menossa jo tuhatta ja sataa eteenpäin.
Bella ulkoiluttaa meitä ja tänään kävimme taas hakkuuaukealla. Korvasieniä ei näkynyt, en ole nähnyt niitä näillämain aiemminkaan, aina pitää kuitenkin olla toiveikas.
Hirmuisen hauskan näköisiä, pieniä kuusenpoikia oli aika paljon istutettuna.
Nousussa.
Hirveen jälki ja pieni tallattu kuusenpoikanen.
Kolopuu jätetty keskelle hakkuualuetta, kaunis ele.
Näitä en lakkaa hämmästelemästä. Ensimmäisen kerran kävelylenkillä näimme metsässä isohkoja kumpareita ja huomasimme niiden olevan kivimurskaa. Kysyimme naapureilta, onko täällä ollut kiviteollisuutta, onko kivijalat meidänkin taloon mahdollisesti hakattu metsässä ja sitten tuotu tähän paikanpäälle.
Ei. Ne ovat raparyöppäitä, kuului vastaus. Tämähän on rapakivialuetta.
Näistä laitan myöhemmin lisää kuvia ja vähän tarinaakin.
Mustia pilviä nostatti, pääsimme pihalle, kun alkoi sataa. Hyvä ajoitus kerrassaan. Vaikka eihän sade haittaa, jos on kunnon varusteet.
Katsoimme Australia elokuvan ja satoi silmistä paljon suolaista vettä. Siinä oli rakkaustarinan ja hyvä vs. paha taisteluiden lisäksi aboriginaalien pakkosiirroista ja yhteiskuntaan sopeuttamisesta. Samaahan on Suomessakin tehty aikoinaan saamelaisille ja koltille, mutta eipä niistä pahemmin huudella.
Suomi voisi hyvin olla kolmikielinen, ei haittaisi. Suomi-saamen kieli-ruotsi. Meillähän täällä idän ihmemaassa kolmas kieli on venäjä, vaikkakaan ei virallisesti.
Kommentit