intohimoa tuntuvat hämähäkit aiheuttavan.

Blogini vierailijamäärä on noussut kohisten eilen ilmestyneen purijahämähäkki-artikkelin ansioista.

Valitettavasti en ole onnistunut kuvaamaan moista verenimijähirviötä, en edes tiedä, miltä se näyttää. Eräässä kirjassa oli maininta kirjo- eli pallohämähäkki ja kuva tavallisesta hämyläisestä. Ihmisten yöimijähän oli mainittu palloristihämäkiksi.

Lupaan kaivella patjan ja kirjahyllyn aluset, jos yöaikaan ilmestyy nilkkoihin puremajälkiä : ) Ehkäpä se ei ollutkaan järvisyyhyä aiemmin, vaan inha kahdeksansilmäinen verkonkutoja.

Mutta jos joku löytää kuvan palloristihämähäkistä, niin saisiko linkkiä, kiitos. On se sen verran kiinnostavaa, kun jostain uudesta parasiitista uutisoidaan. Ja että vielä vaanii nukkuvaa, huaaa.

Sappitatti. Tätä ei kannata pienen pienenä nuppina kerätä vahingossa herkkutattina. Tulee meinaan aika kauhian makuinen keitos, kokemusta on. Sappitatit kasvavat mielellään muurahaispesien lähellä tai niissä tai kannoissa. Huomaa vaaleanpunainen pillistö tai paremminkin kennosto. Sappitatilla on tumma verkkokuvio jalassa. Herkkutatilla, aivan yläosassa voi havaita vaalean verkkokuvion.

 

Vaan eilenpä tein löydön. Tavoitteena oli löytää mustatorvisieniä tai ukonhattuja, joita puheiden mukaan mättäät ovat väärällään.  Koiran ja korin kanssa metsään. Eip näkynyt edellämainittuja, mutta löytyi mustavahakkaita, aaah! Niitä nousee runsaasti joinakin vuosina ja nyt taitaa pitkästä aikaa olla se vuosi.

Kävimme pienen lenkin tässä lähistöllä ja hämmästelin sienien määrää. Rouskuja, herkkutatteja, kantarellejä, haperoita. Sienten himo on voittanut karhujen pelon.

Näitäkään meillä ei syödä.

 

Jaa, ettei sitten vain olisi tullut kiirus.

 

Menkää metsään, siellä mätänee parhaillaan tonneittain ilmaista ruokaa,

huutaa ampiine kiiruhtaen suihkuun ja naaman piirtoon.