Eilen kaupungille lähteminen tuntui ylivoimaisen vastenmieliseltä. Vaan siihenpä on konsti: hain kaksi glögijuhlassa lämmikkeenä ollutta lampaantaljaa, asettelin ne nätisti sohvalle ja vyöräydyin niiden väliin. Ja unta kuulaan.

Jotenkin koko joulukiire ja ahdistus mahdollisesta ihmispaljoudesta kaupoissa ja huonosta kelistä tieliikenteessä kaikkosi kokonaan. Nurjana puolena oli se, että ruoka oli melkein kokonaan loppu. Mutta onhan sitä ikeniä imeskelemällä tultu toimeen ennenkin. Elukoilla oli vielä ruokaa ja sehän oli pääasia. Tänään nekin on loppu.

Vaan auta armias, kun erehdyin hetkeksi poistumaan lämpimästä kolosta. Valtaajat iskivät.

Pikkis leipoi ihan mahdottomasti pehmeää alustaa. Miksi ne leipovat vain pehmeitä asioita? Lattialla eivät ikinä leivo lattiaa, vaikka siihenkin pötkähtelevät nukkumaan. Bella antaa henkistä tukea ja Tiikeri taustalla tekee tuolilla hanurin putsausta antaumuksella.

 

Ja tämäkin piti nähdä.

Vihulaiset makoamassa kaikessa sovussa samalla sohvalla! Sitä se joulu teettää, rauhaa ja rakkautta.