Muinaisella kiviretkellä jossain Pohjois-Suomessa. Kuvassa opettajan lapikkaat tai säpikkäät : )

Kiersimme pohjoisen jängyillä ja  ilmeisesti jonkin sortin koekaivauksella. Opettajamme oli kysynyt luvat ja lupa oli kerätä, näin muistelisin, sen minkä jaksaa kantaa. Kolme tai useampi repullinen kiviä sai kurssikaverin Saabista jouset vinkumaan.

Kyseisessä paikassa saattoi löytää aventuriinikvartsiittia osittain maan sisälle hautautuneena. Toinen vaihtoehto oli kerätä murikoita louhokselta, jossa oli tehty räjäytys/räjäytyksiä.

Kivi on tullut taas ajankohtaiseksi  työn kautta. Kivi on kulkenut elämässä mukana aina. Nyt pääsee taas penkaamaan asioita aivolokeroista ja valokuvakansioista ja tuomaan tietoa käytettäväksi tähän päivään.

 

En mie mitää räjäytettyjä kiviä halua, haluan tämän! Mukana kivi on kulkenut kaikki nämä vuodet.

 

Onneksi en ole mennyt sahailemaan sitä päreiksi. Oma muotokieli on vuosien varrella muuttunut jonkin verran.

Pikkuisen oli haastava tapaus. Kivi laajeni alaspäin. Sitä ei voinut tietää. Maan pinnalla siitä näkyi sen verran, että sitä saattoi nylkyttää edestakaisin. Luulen, vaikka en sitä muistakaan, että joku ryhmämme miespuolisista jäsenistä loppujen lopuksi tämän maasta kaivoi. Käspelillä, voimalla. Ei ollut lapioita mukana. Opettajalla oli kivileka.

Maan päällä näkyvä osa kivestä on rapautunut tai sammaloitunut ruskehtavaksi. Siitä ei voisi päätellä kiven olevan kauniin vihreä. Kiven rakenne on kuin tiivistynyttä hiekkaa.

Jos joskus olen tästä jotain tehnyt, en muista mitä. Todennäköisesti jotain jollekin kaverille, jota ei ole tullut valokuvattua.

Posion aventuriinikvartsiittitutkimus v.1990

Linkin kautta löytyy kattavasti tietoa ko kivestä.

Olen hämmästynyt, koska kaunista kiveä ei näy käytetyn rakentamisessa tai muissa suuremmissa kohteissa. Vuonna 1990 tehdyssä esitutkimuksessa selviää miksi. Kivi on epätasalaatuista, eheys ei riitä,  siinä esiintyy rakoilua, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy.

Kivi on kauniin väristä, sen eheys ja kovuus riittävät korukivikäyttöön oikein hyvin.

Timanttiterällä sahattu pinta kostutettuna. Kuvittelin vihreän värin näkyvän paremmin. Ei oikein toimi. Kuvassa voi kuitenkin nähdä käsittelemättömän ja sahapinnan välisen eron. Jokin aivan tylsimyskiveltä näyttävä saattaa halkaistuna olla oikia aarre.

Pohjoisen kiveä ja paikallista. Pikkuinen pallukka löytyi metsätietä, jossa vesi on sen ilmeisesti pyörittänyt  vuosien aikana muotoonsa.

Kotkan Sapokan kivikotkat

Täällä on varmasti myös jotain aventuriinikvartsista: Juuan kivikylä Siis paikan päällä. Näyttää putiikki olevan talvikaudet kiinni. Mielenkiinnolla odotan ensikesän näyttelytiedotetta.

Myös Heurakan pihalla joskus ammoisina aikoina oli kivipuisto, jossa saattoi tutustua eri kivilajeihin.

 

Jk. Jaahas. Siellä näytti vieläkin olevan, linkki, olkaatten hyvät:

Heureka, kivipuisto