Ai, että mie tykkään kivestä. Se ei pilaannu, vaikka makaisi muutaman vuosikymmenen odottamassa työstöä. Kivessä ei ole parasta ennen päiväystä.

Piti kokeilla, vieläkö onnistuu hiuminen. Nyt kun siihen on vihdoin taas mahdollisuus. Työkaveri antoi pikkuisia alumiinisia kakkumuotteja tuunattavaksi.

Teimme vuosikymmeniä sitten ankaran kivenhakumatkan pohjoiseen. Rovaniemeltä lähdettiin, jossain kairassa pyörittiin ja kotiin tuomisina auton takajouset pohjassa takakontti täynnä jaspista, kromimarmoria ja aventuriinikvartsiittia. Lupa kivien keräämiselle tietenkin oli. Kiven keruu ei kuulu jokamiehen, eikä edes naisen oikeuksiin.

Kromimarmoria ja cupcake-vuoka, voisiko sanoa?

Kivi jätetty mattapintaiseksi. Tulihan noita aikoinaan kiilloteltuakin. Ystävälle tein kiillotetun kiven, josta myöhemmin lisää. Jahka etanana saan joskus tehtyä sen koruksi asti.