Huhtikuussa löysimme Bellan kanssa supan. Silloin sen pohjalla oli lunta.

Eilen aloimme rymelehtämisen supasta suppaan. Siinä hiki lensi ja sai kunnolla puuskuttaa. Kun näkee supan, pohjalle on mentävä ja kun näkee harjun, sen päälle on kiivettävä. Mitä tuon harjun takana on, entä tuon? Jatkoretkille pitää saada ihmiskaveri, ei uskalla mennä liiaksi "viidakkoon".

 Alunperin toiveena oli löytää suppiksia, ensimmäistäkään ei löytynyt. Muuta löytyi kyllä. Tänään rymelehtäminen jatkui keruun merkeissä.

Suppa

Onneksi koira on sellainen kaveri, ettei se paljoa vikise. Tällä kertaa se, kumma kyllä, nyyhkytti. Kumpanakin päivänä ja vielä harjun päällä. Olisiko haistanut nallukoiden läsnäolon tai kuullut kauempaa kuuluvan metsäkoirien haukun ja ammuskelun. Ajokoirien haukku kuulosti kuin ne olisivat huutaneet, au, au, au!

Harju, jonka vasemmalla puolella on lampi ja oikealla suppa. Lammen toisella puolen on toinen harju, jonka päältä näkyy uusi syvä suppa tai suo tai lampi. Suppia ja tutkittavaa siis riittää ja kiipeämistä ja laskeutumisia : )

Paikka muistuttaa hämmästyttävän paljon Koiveslampea, jossa kävimme kesällä snorklaamassa. Ensimmäinen avovesisnorklaus muualla, mitä mökkirannassa.

 

Koiveslampi on vain suurempi ja sen rinteet olivat vielä jyrkemmät. Reissu oli ikimuistoinen. Vesi on jotenkin aivan saman väristä, kirkasta, mutta jännä maitomaisuus siinä. Samalla tavalla näkyi puunhakoja vedessä. Kalat pyörahtelivät pinnassa. Kaverin kanssa olisi mahtava päästä tuonne norkkeloimaan.

Eilen kiersimme lammen auringon laskeutuessa.

Rannoilla pötkötteli karpaloita.

Tänään olin aikeissa kerätä niitä...

mutta raakoja olivat vielä.

 

Vuan supan pohjalla ja kankaalla oli mustikkaa sinisenään.

Loppukesästä näin sellaisen ihmeen, että tiibettiläisen näköiset marjanpoimijat olivat kankaalla suuret sammiot seljissänsä keräämässä mustikkaa. Eivät näköjään olleet keränneet lähellekään kaikkia, sillä poimittavaa riitti vielä meillekin syysmyöhäiseen.

Tänään supan pohjalla. Sanotaan, että supassa on kylmempi pohjalla, mitä ilma muuten. Ilmeisesti pakkaset eivät ole vielä suppaan päässeet.

 

Näitä tuli kahden hillopurkillisen verran. Vielä ei ole voinut maistaa, koska hillo on  kuumaa.

 

Rakkaita sieniä.

Suo muo rakas. Hyvä värjäyssieni, varsinkin pakkasen puremana, kerrotaan.

Kelta haa rakas.

Paikka on niin kaunis, ettei henkeä saa, kerroin kotiin mentyämme.