Kissoillahan ei ole asiaa makuuhuoneeseen.

Neljän kissan kanssa sängyn jakaminen alkoi aikoinaan pidemmän päälle rassata.

Tästä on hyvä esitys Kissat kerällä -blogissa, osaisinpa linkittää. 

Illalla meni yleensä hyvin. Tosin, kun vintissä oli hiiriä, kissat alkoivat ravata sängyssä ristiin rastiin kattoon tuijottaen. Eivätkä todellakaan katsoneet talloivatko naamalle. Sama rumba, jos makuuhuoneessa oli kärpänen. Siinä taulutkin saivat kyytiä.

Mutta yöt olivat kauheimpia. Juuri kun olet parhaassa unessa pallittomat kollit, 2 kpl asettuvat tyynysi kummallekin puolelle ja aloittavat stereona hirmuisen tärinän: hrrrr, hrrr, hrrrr. "Etkös herää ja kuule, kuinka onnellisia me ollaan."

Samaan aikaan Pikkarainen nukkuu niin kyljessä kiinni, ettei koko yönä uskalla kylkeä kääntää, ettei jää pikkuinen litistyksiin. Ja jalkopäässä nukkuva, mustasukkainen Varjo repii sääristä säleitä, jos pikkaisenkin jalka peiton alta vilahtaa.

Kauheen rankkaa. Piti yrittää nukkua peittoon koteloituneena koko yö mahdollisimman paikallaan. Pidettiin sitten neuvottelu: kissat sai häädön.

Ai, että ne olivat katkeria. Yrittivät kaikin keinoin livahtaa, piiloutua, tunkeutua väkisin makuuhuoneeseen. Jos ei illalla vetänyt ovea todella tiukkaan kiinni, niin Varjo tai Tutka työnsi vahvan käpälänsä oven alle ja kertakaikkiaan kiskoivat oven auki. Jos ei onnistunut, alkoi möykkä.

Tänään makkarin ovi oli auki = kaksi kissaa sängyllä nukkumassa. Kannoin kumpaisenkin omiin tuoleihinsa nukkumaan. Nämä nartut eivät samalla tuolilla nuku, meidän sängyssä kylläkin. Salaliittolaiset.

Tässä sitten lopputulos:

1242664270_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

"Häh. Miten niin ei saa taimilaatikossa nukkua? Just äskenhän ei saanut sängyssä nukkua!"

1242664309_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

"En varmasti siirry enää mihinkään!"

1242664350_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mitäkö kasvatin? Lobelioita.