Isäni teetti aikoinansa metallisesta lumikolasta "aavikkokärrin".

Kolaan oli hitsattuna pitkähköt aisat työntökahvan jatkeeksi, kaksi kappaletta. Kädensijat olivat varmaankin polkupyörän tupet. Sellaiset muoviset. Tosi hyvän otteen niistä sai.

Lumikolan alle oli hitsattu kiinni akseli, joka kannatteli pieniä paksuja pyöriä. Sellaisia, mitä käytetään tavallisissa kottikärryissä. Ne pyörivät lumikolan kummallakin ulkoreunalla.

Aavikkokärri on mitä mainioin kaikenlaisissa puutarhahommissa ja tavaroiden siirtelyssä. Kolan voi tupata täyteen multaa, hiekkaa, kiviä tai puun lehtiä. Pitkien aisojen ansiosta sillä voi siirrellä painaviakin kamppeita. Roudattiin mm. jääkaappipakastin yhdistelmää sillä. Kumit olivat välillä ihan lituskana milloin minkäkin taakan painosta. Suuret kukkaruukutkin siirtyvät sillä iloisesti paikasta toiseen.

Aavikkokärri on nyt varikolla.

Yritinkin löytää netistä uutta sellaista, mutta ei sellaisia ole. Kait. Sellaisia muovisia löytyi, mutta niissä oli pienet pyörät kolan alla. Eikä pitkiä aisoja, joilla työntää tai vetää perässä raskaita taakkoja.

Yritin löytää metallista kolaakin, jotta pääsisin kokeilemaan hitsausvehkeitä, muttei löytynyt yhtään metallikolaa. Ainoastaan neuvoja, mihin jätteeseen metallikola kuluu.

Tiedättekö, kun jotakin asiaa on pitkään nimitetty jollain nimellä, nimen lähde unohtuu. Niin myös tämän aavikkokärrin kanssa. "Hae aavikkokärri tai kuletetaa se aavikkokärrillä."

Kysyin isältäni, miksi se on aavikkokärri.

"No ku siihe mahtuu aavikollinen hiekkaa."

Näin hän oli riemastuneena aikoinaan päätellyt.

Vois järjestää Aavikkokärrin tekokurssin, jos jostain löytyisi tarpeeksi vanhoja lumikolan raatoja : )