Eilinen runsas lentäjien joukko innosti kuvauspuuhiin.

Uutisissa kerrottiin, että sunnuntai 30.1. oli oikein varsinainen pihabongauspäivä. http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/pihabongaus.shtml

Havaintoja en voi ilmoittaa, sillä ei tullut laitettua merkille lintujen määrää ja kuvaussessiokin kesti alle tunnin. Ja on noiden tunnisteluidenkin kanssa hieman niin ja näin.

Tämä otus erityisesti innosti kuvaamaan.

Meille tuli vieraita ja heiltä piti kysyä, onko tuo aivan normaali lintu. Voiko närhi risteytyä harakan tai jonkin muun läpättimen kanssa?

Näytti kuin pää olisi kropan kanssa eri paria. Eikö ole oudon näköinen?

Netistä katsottuamme...

...saimme riemuksemme todeta sen olevan aivan norminärhen. Se on vain pöllähtäneen näköinen.

Vaan mitäpä sanoo vanha eläinkirja tästä pelättimestä. Sillä sitä se oli. Muut kaikkosivat sen lehahtaessa paikalle.

"Eipä sovi moittia rumaksi linnuksi närheäkään, sen pehmeä höyhenpuku on punaharmaa, pyrstö musta, siivissä ruskeat täplät, uloimmat kyynärsulat lumivalkoiset, siipien peitenhöyhenissä kauniit musta- ja sinijuovaiset laikut.

Kun se vielä kohottaa pystyyn mustajuovaisen otsatöyhtönsä, kieltämättä se on metsiemme koristeellisimpia siivekkäitä asukkaita.

Mutta suosittu se ei silti ole, juuri päinvastaista todistavat kansan sille monin paikoin antamat rumat liikanimet. Karhea, ilkeäasti rääkkyvä ääni ja muut varislinnuilla yleiset ikävät ominaisuudet ovat siihen syynä.

....

Pikkulintujen pesien rosvoojana närhi on varsin pahassa huudossa...

...

Monenlaisia ääniä närhet osaavatkin, räkättävät tavallisesti ilkeän karheasti, mutta ovat samalla mainioita matkijoita, jäljittelevät mestarillisesti esim. sahan sihinää.

Ja kesäisin, auringon paistaessa lämpimästi ne osaavat laulella, melkeinpä visertää, niin ettei ääntelijöitä mitenkään uskoisi närhiksi."

 

Näin asenteellisesti  närhestä esitelmöi aikanaan

MAAPALLON ELÄINKUVASTO

viides painos, vuodelta 1954