aurinko!

Ai, että me nautimme. Tänä aamuna sai taas herätä lintujen lauluun. Ihan oikeasti. Sateessa ne varmaan kyrvöttävät oksillansa ääneti. Varmaan niitäkin harmittaa kylmyys ja sade.

Viime sunnuntaina tuli kauhia kiire ajaa nurmikkoa ja pestä pyykit. Silti viimeinen koneellinen pyykkejä jäi viikoksi likoamaan narulle. Pakko pestä ne uudelleen. Nyt ymmärrän, miksi maatalousyrittäjätkin aloittivat heinärallin kukonlaulun aikaan. Kyllä maajusekset tietävät nämä sääasiat.

 Ukkonen tuli kunnolla päälle. Ei kuulema herkästi tule, koska ympärillä on vesistö.

Tätä laatua riitti koko viikoksi. Ei sen puolesta, sade teki luonnolle hyvää. Ei omalle luonnolle.

Eilen roiki vettä silloin tällöin ja komia kaksoissateenkaari ilmestyi ilta yhdeksältä.

Sateenkaari on vaikia kuvattava. Ei ole ehkä kaikille.

Sateenkaaret ovat ilahduttavia ilmestyksiä. Koko ajan kuvatessa satoi, vaikka ei kuvassa näy. 

Tällaiset päivät ovat nautintoa. Illalla, jos suinkin ehtii, on tiedossa onkimista. Tosin sateella kala syö hyvin, mutta sateella on tullut oltua ongella viimeksi lapsena.

Näiden takia lokit varmaan tulivat. Kahtena yönä kalat hävisivät ämpäristä. Toisella kertaa kaloja oli 12 ja aamulla ei sankossa ristin sielua. Ihmeteltiin, mikä ne saattoi viedä. Sitten alkoi näkymään lokkeja.

 

Elukatkin ovat auringon paisteessa aivan erilaisia, sellaisia kuljakkeita.

Jos sul on jano, suu auki!

Mul on jano...

...sul on jano.

Kaikki sanoo, aah!

 

Mutta vesille mennessä: ei jäksyy, ei hirvilimuuu, eikä pelkät rintaliivit riitä.