Päätin jo hyvissä ajoin, etten jouluna tee muuta kuin luen ja syön. Palapelin tekeminen ei saanut yleistä kannatusta, joten se jää omaksi ilokseni hamaan tulevaisuuteen. Poika ja varis.

Joulurauhan julistuksen aikana tulin kuitenkin niin pahasti häirityksi, että päätin pistää päälle jouluräyhän.

Huovutusvillat esille ja saiputtaaaa! Joulurauhan julistuksen jälkeen alkoi vimmattu huovuttaminen, oi, syntistä.

Robbarista olimme jo ostaneet huovutusta varten muoviliinan, jonka päällä olikin huoletonta mellastaa veden ja saippualitkujen kanssa.

En muistanut, kuinka nautinnollista veden kanssa huovuttaminen voikaan olla. En tiedä aku-, tiku- tai takupisteistä mitään, mutta varmasti jotain sellaisia pisteitä huovuttaminen hieroo miellyttävästi. Tuntuu käsipohjissa hyvältä.

Mallina toisista saappaista otetut pohjalliset, joiden avulla suurensin kokoa.

 

Huopalevystä tuli hieman liian ohut, joten...

eräältä batiikkitaiteilijalta 15 vuotta sitten saatua batiikkia apuihin. Kankaan paraatipuoli.

 

Nurja puoli kankaasta on mielestäni kauniimpi, joten sen laitoin näkyville.

Ja kuinka ommella ruttuuttaminen voikin olla pitkästä aikaa hauskaa ja joutuisaa. Kone oli ollut käyttämättömänä vuosikausia ja piti aikamoista lousketta, kunnes sai sisuksiinsa polkupyöräöljyä. Jo maittoi Singerille ompeleminen!

Tarkoituksenani on neulahuovuttaa pohjallisiin kuvioita. Ostimme valmiiksi neulausvärkin. Siitä vain oli joka ikinen neula valmiiksi poikki. Kyllä ärsytti. Onneksi homma ei ollut siitä kiinni.

Seuraavat pohjalliset, huopalevy jo tehtynä, ompelen ympäriinsä käsin. Ja jos sattuu olemaan ehjiä huovutusneuloja, neulaan niihin kuvioita.

Miehelle pohjalliset kumisaappaisiin valmiina.