Tässä se nyt on. Uppo-ensimmäinen kuvani,  joka on otettu veden alla!

Rannalta.

Kumisaappaat jalassa.

Talvitakki päällä.

Vielä ei tarkene mennä uimaan, hyi viimaa ja kylymyyden määrää.

Sateessa ja tuulessa veden rajaa tutkaillessa löytyi sentään jotain kuvattavaa.

Hiilimato ja sammakon poikia, joita oli siirtynyt ojasta järven puolelle uiskentelemaan runsain määrin.

Kovaan myräkkään joutuivat pikkuiset sammakonpoikaset heti alkumetreillään. Mikähän lienee ennuste niiden jouduttua aaltojen paiskomaksi? Siksikö iilimato oli kärkyllä rantavedessä? Helppoa lihaa liikkeellä.

Mutta kyllä myräkkä iilimadollekin koville otti. Se joutui uiskentelemaan kaikin voimin aaltojen viskellessä sitäkin.

Tietääkö kukaan mikä vesmato tämä oikeasti on? Hiilimato oli aikoinaan serkkuni tai pikkuserkkuni nimitys näille. Luonnollisesti, koska ne ovat hiilen mustia.

Tämä näytti kokomustalle, mutta peräpäässä näyttää olevan vaaleampia viiruja.

Siis hevosjuotikas, joka Wikipedian mukaan ei ime verta vai verijuotikas, joka on oikein hinu veren perään?

Iili myräkässä. Oli kuulkaa vaikea kuvata. Iili meni yllättävän lujaa ja teki myös kiemuroita. Aallot heiluttivat veden alle painamaani kameraa ja kättä miten sattujaan. Saappaat menivät vettä täyteen...Sammakon pojat olivat liian vilkkaita.

Kuten näkyy...

Kivet onneksi pysyvät paikoillaan.

Onpas muuten kuin karitsa pitkällään : )

Jahka pääsen kokonaan veden sisään : ) Kunhan ilmat lämpenee ja saan ne vahvuudet maskin linsseihin. Sain niiden hankkimiseen asiantuntevaa neuvoa silmälasikaupasta, kiitos.

Olin niin onnessani näistä ensimmäisistä kuvista, etten meinannut henkeä saada. Ihan meinasin pakahtua : )