Nämä kissakamuni ovat mahdottomia syöppöjä. Kuvassa ne odottavat saavansa makkaraa, jota vieraamme paistoivat takassa. Ei niille annettu.

Pörröisempi on Tutka, se on syntynyt Punkaharjulla vuonna 2003. Se on tämän huushollin vanhin kissa. Alunperin se otettiin hommiin tänne. Hiiritutkaksi ja hyvin se on hommansa hoitanut, paitsi kesälomilla. Sen takia meille tuli muita kissoja.

Tutkasta ja sen tempauksista voisi kertoa kokonaisen kirjan verran. Oletettavasti siinä on norjalaista metsäkissaa, ainakin kova se on kulkemaan. Kesät se kulkee teillä tietymättömillä, pallittomanakin. Veri vetää maailmalle.

Oikealla talon kiltein ja lutuisin kissa, näkönsä vaan ei tapojensa mukaisesti Tiikeri. Se tuli taloon 2004, kun luulimme Tutkan lopullisesti kadonneen. Kissejä tuli samalla kertaa Punkaharjulta kaksin kappalein, vellokset Tiikeri & Onnimanni. Ne ovat vähän niinkuin velipuolia Tutkalle. Taisi olla sama äitee niillä.

Olemme kaikki vähän niinkuin vahingonlatinkeja ja saaneet kodin maaseudulta. Hyvin ollaan porukassa viihdytty.

On meillä hommiakin: kissoilla hiirien ja myyrien pyynti ja minulla, Bellalla, kissojen paimentaminen ja möykkyyttäminen. Leikisti vain möykkyytän.

Kaikki kissat eivät anna itseään möykkyyttää. Se on Varjo, kissaneito, joka tuntee arvonsa ja antaa myös muiden sen nahoissaan tuntea.

Esitellään nyt sitten arvon lady samoilla lämpimillä: Varjo, pitää kurissa kissat, koirat ja ihmiset.

Tappaa talossa ja puutarhassa. Talon ahkerin hiirikissa, siksi saa osakseen ansaitsemaansa arvostusta. Kun on pahalla tuulella, sen näkee naamasta ja hännän liikkeestä. Silloin on virhe mennä silittelemään tai nuoleskelemaan. Yleensäkään Varjo ei pidä liehittelystä. Se tulee itse tykö, jos kaipaa hellyyttä.

Ruokakupilla ollessa pelkkä tassun nosto riittää karkoittamaan muut kissat.

Varjo tuli taloon naapurin hevostilalta vuonna 2005 ja on oikea narttu. Leikattu sellainen, kuten kaikki muutkin talon kissat.