Kaikenlaisissa hommissa pitää olla visio, välineet, materiaalia ja taitoa. Jos joku edellä mainituista mättää, tavoitteeseen pääseminen hankaloituu.

Visio. Olen saanut maistaa itse pyydetyistä ahvenista tehtyjä kalapihvejä. Luulin etsineeni lehdistä ohjeita niiden valmistamista varten tai edes kirjoittaneeni talteen näiden maanmainioiden kalapihvien ohjeen. Ei löytynyt mistään. Netistä tietysti löytyisi, mutta halutti tehdä kaikki pidemmän kaavan mukaan. Ja tottavie teinkin. 

Kala- ja äyriäiskirjasta, Suuri kala- ja äyriäis keittokirja,  löytyi mehevän näköinen kuva ja raaka-aineetkin olivat saatavien puitteissa. Hampurilaisen väliin en pihvejä ajatellut, vaan perunamuussin kanssa nautittavaksi. Sienikastikkeella.

Hehkutin jo 90-luvulla näiden kalapihvien ja -pullien perään ja entinen kotitalousopettajani roudasi Venäjältä oheisen myllyn. Kuten jo aiemmin mainittua, jotkin projektini ovat pidemmän puoleisia. Tämän valmistelu on aloitettu siis jo noin kaksikymmentä vuotta sitten. Puuttui vain kalat ja aika. Nyt puuttuu enää se tärkein.

Myöhemmin sain tämän toisen yksilön nyt jo edesmenneeltä tädiltäni. Onhan meillä monitoimikone, mutta nyt oli intoa päästä kokeilemaan tätä. Mylly on tosi painava.

Voi, miten kauniita sen osat ovatkaan. Simppeliä ja toimivaa, luultavasti. Näillä voisi tehdä makkaraakin...

Puhtaat, pellavasta kudotut pyyhkeet.

Hyvin teroitetut veitset. Veitsen pitää olla niin terävä, että se leikkaa paperia. Kaloja leikatessa tuli silti äitiä ikävä. Miten joku osaa putsata kalat niin helpon näköisesti.

Olen aina ollut sitä mieltä, että särki on kalana aliarvostettua. Intoilin illalla äidilleni, että fileoin kaikki. "Et kait sie sellasee hommaa ala. Otat totkut pois ja keität hiljasella tulella. Perkaat sitte lihat pois ja teet kalakastikkeen."  "Enkä. Mie fileeraan ne kaikki."

Niitä oli altaallinen...

...ja siihen päälle eilen suolestamani ahvenat.

Aloittelin niistä.

Eno fileoi ahvenia tosi kätevän näköisesti. Samoin televisiossa kokit huitelevat jopa särjet fileiksi alta ajatuksen. Mikäs siinä, helpon näköistä hommaa.

Ensimmäinen kala.

 

Monta tuskaista hetkeä myöhemmin.

 

Perkeitä tuli enemmän, mitä fileitä. Nooh. Saahan niistä keitettyä kalalientä tulevia virityksiä varten.

Särkien kanssa yritin temmeltää, uskonpuute ja väsymys iski ensimmäisiä suolestaessa. Ei tullut mitään. Ne lähtevät nyt taitavampien käsien hoideltaviksi.

Mylly odottelee tulevia aikoja. Ehkä joskus osaan perata paremmin. Tästä projektista puuttui se taito.

Fileistä paistan voissa, jotakin. Ehkä huomenna saamme ruokaa. Tänään meni kaikki tarmo kuperkeikkojen heittämiseen.

 

Miltä saa suomut irti käsistä? Niitä on nahkassa kiinni ahkerasta pesemisestä huolimatta.

Ystävä osoitti hyvää tilannetajua ostaessaan lahjaksi tällaisen kirjan. Sitä lukiessa naurattaa - ja lohduttaa.

 

Jk. Vielä on matkaa kalapulliin. Jos yrittäisi kahdenkymmenen vuoden kuluttua uudelleen.