Chilit ovat mielestäni jotenkin miehinen juttu. Meille nämä kaksi yksilöä tuli viime kesänä. Mies päätti alkaa kasvattamaan chilejä  =  istutin ne isompiin ruukkuihin ja huolehdin kastelusta. Täytyy sanoa, että todella sitkashenkisiä ovat.  Kastelun välit ovat välillä pitkät, tooooodella pitkät. Silloin paprika tiputtaa lehdet, mutta hetelmät senkun keikkuvat oksilla. Kun taas muistaa kastella niitä, alkavat lehdet kasvaa iloisesti ja uusia kukkia kehittyy.

Innostuin näistä hieman itsekin, kun kukista kasvoi ensimmäiset  raakileet.

Chilipaprika Cayenne, ellen ole sekoittanut ruukuissa olevia merkkejä.

Habanero.

Laitoin piskuisen Cayennepaprikan kastikkeeseen, toisen noista yläkuvissa olevista. Keitoksesta tuli hirveää tärpättiä. Joku kerta pitää yllyttää miestä maistamaan tuota Habaneroa. Pitää varmaankin yllyttää vain pikkuisen ja varata maitolasi viereen : )

Vai löytyykö vapaaehtoisia maistajia?

Chilien seassa kasvaa timakoita karvapalloja. Ne eivät välitä kastelusta lainkaan, mutta osa niistä tykkää leikkiä fakiiria.