Opiskeluaikana piti suunnitella ja toteuttaa valasin kivestä. Siitäköhän se jäi päälle?

Hyllyssä odottaa tuunausta koko kasa valaisimen raatoja. Enpä tiedä, meniköhän pitsihuuma kohdallani jo ohitse, pitääpä miettiä.

Moni asia tulee tehtyä opin ja erehdyksen kautta. Kun yhden kerran tekee, toisen kerran jo tietää, miten pitäisi tehdä.

Chiliä ei kannata alkaa kasvattamaan tammikuussa vetoisan ikkunan alla lämpötilan ollessa 16 astetta.

 

Alkuperäsenä suunnitelmana oli tehdä ja visusti vielä, valaisin harmaasta graniitista. Työstä tehtiin hahmomalli 1:1, materiaalina finnfoam. Siitä tuli ilmetä kiven tuntu, siispä muovin pintaan kivi-imitaatiota peiteväreillä. Kannatti tehdä.

Hahmomallista viimeistään näki, ettei Ristijärven harmaa toiminut pienehkössä esineessä. Kiven kuvio on liian iso ja teki levottoman vaikutelman. Kiveä käytetään enemmän isommissa kohteissa. Alkuperäisen suunnitelman mukaisen kiven vaihtamiseen vaikutti myös viisaampien neuvo, ettei rakeinen kivi todennäköisesti kestäisi työstöä. Siis gabroa, hyvä kivi kohteeseen kaikinpuolin ja musta vielä.

Omat opettajat eivät pahemmin ottaneet kantaa suunnitteluvaiheessa, mikä hyvä. Varmaan keskenään miettivät, että antaa touhuta : ) Omalla koululla ei ollut työstämiseen tarvittavaa laitteistoa. Kivet kassiin ja onnikalla 75 kilometrin päähän Tervolan kivikoululle.

Siellä paikallinen opettaja työstösalissa osoitti myötämielisyyttä huutamalla omille opiskelijoilleen: "Tulukaapa kahtommaan, kun muotoilija tullee Rovaniemeltä työstämmää kiviä! Täsä ei oo mittään järkiä."

Oi, vieläkin hävettää. Olihan se pikkuisen haastava työ, mutta onneksi oli mukava ja kannustava opettaja apuna tekemässä asetuksia. Yötä piti reissussa olla, sahaaminen jatkui seuraavana päivänä.

Lopullisesti valaisin valmistui vasta kivipajalla, missä oli asianmukaiset laitteet.

 

Gabro -valaisin on muisto antoisasta tekemis-kokemuksesta, eikä siinä oikeasti ole "mittään järkiä", heh.

 

Kohti uusia haasteita,

ampiine