tuskissaan huutaa, sisällä pysyy enää sitruunasuudaaa!"

Toissa viikolla Tutka käväisi kotona kauhomassa mahansa täyteen kuivamuonaa. Jassoo, se on sitten talvi tuloillaan, ajattelimme. Sisäkukat pihalta kuistille ja varautuminen pakkasiin. Kulkijapoika häipyi kuitenkin tankattuaan maailmalle.

Viikko sitten lauantaina saimme kuulla Tutkan pyörivän erään talon ja kesämökin liepeillä, "kurjana ja hylättynä". Ketku. Bellan kanssa hyppäsimme autoon ja kävimme hakemassa pörilään kotiin. Kissa kehräsi ja puski mahdottomasti koiraa autoon päästyään.

"Mitäs tämä tarkoittaa?! Ruokakuppi on tyhjä!"

Viikon ajan Tutka on päivystänyt ruokapaikalla. Käytöstä poistetun hellan päällä. Välillä nukkuu, käy hiekkalaatikolla, syö ja nukkuu. Sellaisesta elämästä menee äkkinäiseltä maha sekaisin. Kun on koko kesän tottunut itse hankittuun elävään ravintoon. Peltoja näillä main riittää ja ilmeisesti putsattuaan yhden pellon myyristä ja hiiristä, siirtyy se seuraavalle pellolle. Nyt olivat reissut vieneet hieman kauemmaksi.

Likainen, väsynyt raikulipoika.

Kissalta on nyt takut leikattu, sitä on syötetty, hellitty ja hoivattu. On soitettu eläinlääkärille ja saatu ohjeistus tuplata Inupek t-mahaa tasapainottava lääke. Madottamista ei voi kuulemma tehdä ennen kuin ripuli on pois.

No. Tänä aamuna kissaa ei taas näy. Lienee hyvät kelit tulossa....

 

Jk. Kissa palasi samantien, tänään 2.10. aamulla auton ikkunat umpijäässä!