Kesä tuli kuin varkain.

Nyt se on päällä ja vasta kärvisteltiin pakkasissa ja  hytistiin tolkuttomien nietosten keskellä.

Toukokuut ovat aivan mahtavaa aikaa. Luonnossa käy hirmuinen kuhina ja ihmiset myös kierroksilla. Tänä aamuna näyttää syreenitkin auenneen. Ah, tuntuu, ettei kaikkea ehdi huomata, eikä ulkona ehdi tarpeekseen olla. Taisi viime vuonna tulla jo mainittua, että kuvattavaa on niin paljon, ettei perässä kestä.

Kun vain ehdin näistä lisää:

Sain äitienpäivänä seurata säyneiden kutua. Siinä se poijjaat ja tytöt kuhina kävi. Parhaimmillaan matalikolla kuhisi seitsemän metrin mittaista, kun otetaan pois karjalalisä, niin puolimetristä tai no, ehkä 40 senttistä kiihkeää kalaa. Voi, että jos olisi voinut olla veden alla kuvaamassa tuota touhua. Ehkä ensi vuonna. Paikassa oli tosin niin matalaa, ettei siihen olisi ihminen mahtunut veden alle, ainakaan kokonaan.

Sitäpaitsi. Nyt olisi aika pakastaa

nokkoset.

Ja raparperit.

Kuusenkerkät meinasivat unohtua. Kuvassa ylikypsiä. Kerkkien olisi hyvä olla pieniä ja napakoita.

Korvasienet ovat pakastimessa jo.

 

Tänä vuonna ei taida ehtiä näiden kanssa värkkäämään. Laitetaan myöhemmin pinaattia, Kippari-Kallen herkkua.

Näihin aikoihin tai vielä aikaisemmin tulee kerättyä nokkosista kärkiosia. Ne huuhdotaan kylmällä vedellä, että saadaan enin lihaisa osuus pois = mahdolliset madot ja ötökät.

Nokkoset ryöpätään, jonka jälkeen ne eivät muuten pistele.

 

Kutistuvat tosi paljon.

Sopiva pakastettava annos on, riippuu tietysti huushollin ruokakunnan koosta, n. 2 dl.

Nokkosta voi käyttä pinaatin tapaan. Siitä saa hyviä lettuja, muhennosta ja erilaisia munakasrullia. Ilimasta ruokaa luonnosta. Senkun vaan keräilee pois ja syö suihinsa suurella ruokahalulla.

Ja haipakalla töihin!