Kovasti ilahduttavia ovat nämä kevään ensimmäiset kukkaset.

Tänäänpä aurinko paistoi, linnut lauloivat, koira karkaili ja välillä kiskottiin naapurin kanssa Porvoon simaa. Ja syötiin paistamiani munkkeja.

Eläissäni en ole munkeloita tehnyt ja nyt sitten vappuaattona kunnostauduin. Tippaleipiä on aikoinaan tullut tehtyä.

Mieheni ihmetteli, että ai, tällaisia pallukoita. Odotti kait rinkuloita.

Teen kaikki taikinat, jos mahdollista, ettei taikinaan tarvitsisi käsiään laittaa. Taikina oli lakton, sokton ja velttoa. Lusikalla mulauttelin taikinamällejä kuumaan rasvaan ja hyvin onnistui, paitsi ulkonäkö oli aika hmmm, omalaatuinen. En laita kuvia, ei ole pikkulasten katsottavaa.

Päivä meni haravoidessa, sima- & munkkisessiota mukaan laskematta. Nyt on kämmenet rakkuloilla ja käsivarsia särkee = harjoituksen puutetta.

Homma on kaksin verroin raskaampaa, koska mökkiprojektin vuoksi viimevuoden haravoinnit jäi haravoimatta. Ja osa nurmikosta koko kesältä ajamatta, auts. Tänään sitten sitä pehkoa metallipiikkiharavalla perkasin ja sen kyllä tuntee nahkoissaan. Niinkuin rastatukkaa yrittäisi selvittää kammalla, jättiläisen rastatukkaa.

Kuvat otin 27.4. ja näin lämpimillä ilmoilla krookukset kupsahtavat tosi nopeasti, nyt ovat jo mennyttä kalua. Ihania esikoita nousee lisää vaan.

Huomenissa haravointi jatkuu.

Haaveilen reissusta, levottomat veret.