Aiemmin olen lomilla pohtinut ja tuskitellut tulevaa. Ikä tehnee tehtävänsä: nyt kuljetaan luonnossa ja ladataan akkuja.
Yhtä mukavaa menoa muillekin,
ampiine]]>2012-06-25T11:25:01+03:002019-08-05T20:20:17+03:00https://ampiine.vuodatus.net/lue/2012/06/tuntuuampiinehttps://ampiine.vuodatus.net/<![CDATA[Lipstikkakeitto 2 ja ulkopuolinen tarkkailija]]>
Eilen keittiön katosta / lampusta roikkui tällainen kaveri. Välillä se kiipesi lamppuun, väijypaikalleen ja välillä tiputtautui silmien korkeudelle. Hirmuisia venyttelyjä teki raajoillaan. Esitteli vissiin osaamistaan : ) Sitä piti oikein väistää, ettei ollut hämähäkki otsassa.
Böööö!
Siellä se tänäänkin jossain seurasi lipstikkakeiton valmistamista. Ei tullut kuitenkaan nenän eteen tekemään voimisteluliikkeitä.
Lipstikat ovat nyt parhaimmillaan. Osa on mennyt jo aika kovaksi, mutta puskan sisuksista löytyi vielä pehmoisia ja tuoreita varsia.
Tällä kertaa piti käydä kauboilla ostamassa perunaa ja sipuleita.
Seuraavan kerran noudatan aiempaa ohjetta ja teen niistä tarvikkeista, mitä kotoa sattuu löytymään.
Kuiviksia löytyy aina.
Tällä kertaa keitto on valmistettu seuraavanlaisista raaka-aineista:
oliiviöljyä
5 dl silputtua lipstikkaa
3 makeaa sipulia
4 - 5 valkosipulin kynttä
5 isohkoa rosamunda perunaa
3 rkl kuivattuja juureksia/kasviksia
2 litraa vettä, mikä oli liikaa
2 tl suolaa, merisuolaa
mustpippuria, sopivasti
2 - 3 rkl Maizenaa, maissijauhoja
2 dl kermaa
Kuullota silputut sipulit oliiviöljyssä. Lisää sekaan silputut lipstikat, kun sipulit ovat valmiit. Lisää vesi, suola ja kuivatut rehut. Perunat voi kuoria ja pilkkoa pienehköiksi lohkoiksi sillä aikaa, kun vesi alkaa kiehua. Lisää perunat ja mustapippuria. Anna kiehua, kunnes perunat ovat pehmentyneet.
Sekoita Maizena kylmään vesitilkkaan ja sekoita se liemeen. Anna kiehua n. 3 min. Lisää kerma.
Aja keitos tehosekoittajalla tasaiseksi. Jos haluat, voit tehdä keitosta tanakampaa laittamalla siihen vähemmän vettä tai lisäämällä suurusteen määrää.
Jännä rehu, siihen tulee himo. Edellinen keitto oli huomattavasti enemmän lipstikan makuinen. Nyt tehty keitto maistui aika lällylle. Yksi tärkeä ainesosa keitosta puuttui nyt, voi.
Sitä pitää pikkuisen sipaista sekaan loppuvaiheessa. Aijoo ja se sherry. Sherry puuttui. Sitä voi lirauttaa tilkan, jos sattuu olemaan.
Porinaa.
Maittavaa.
Kuten voi kuuluu lipstikkakeittoon, niin nämäkin kuuluvat toisilleen.
Pikkiiiis, oma lämmönlähteeni ja päivieni valo, sydämen kuva.
]]>2012-06-06T14:02:01+03:002019-08-05T20:20:19+03:00https://ampiine.vuodatus.net/lue/2012/06/lipstikkakeitto-2-ja-ulkopuolinen-tarkkailijaampiinehttps://ampiine.vuodatus.net/<![CDATA[Herhiläinen, Vespa crabro]]>
Kuistin matolta löytyi 26.5.2012 isohko ampiine, huikeasti tavallista ampiasta suurempi.
Pikkuisen sitä piti sormella kopasta, jotta uskaltaako sitä ottaa käteen. Aika jäykkänä oli.
Näissä on jotain äärimmäisen viehättävää, kuuluvat ehdottomasti sympaattisten otusten kerhoon.
Tavan ampiaisten tavoin herhiläinen laittaa lepoasennossa siipensä suppuun. Tämä reppana tosin on ikilevossa. Kuolon aiheuttajaa pitää vain arvailla. Tarkistelin kissojen naamat ja koiran, olisi luullut pistojälki näkyvän, jos ne olisivat olleet asialla.
Kimalainen ja oletettu herhiläinen. Kimalainen oli myös kuistilla.
Mistähän tulee sanonta, kimpussa kuin herhiläinen. Toistamiseen näen tuon kauniin otuksen, tosin jäykkänä edellinenkin. Tulevatko ne mielellään päälle?
- En tiiä, mutta karvainen se oli, eikä ollut herhiläinen.
]]>2012-06-01T09:56:01+03:002019-08-05T20:20:22+03:00https://ampiine.vuodatus.net/lue/2012/06/herhilainen-vespa-crabroampiinehttps://ampiine.vuodatus.net/<![CDATA[Toukohärkä]]>
Bella tutki pihalla jotain. Se vetäsi välillä päätään rivakasti taaksepäin ja heti perään kuono kohti maata tönkimään. Ajattelin sen tutkivan jotain pistävää ötökkää.
Näitä kovakuoriaisia on kolmea lajia, mutta valitettavasti lajinmääritystä en osaa näille antaa.
Otus viipotti hirmuista kyytiä ja ajattelin, etten saa yhtään kuvaa onnistumaan. Niin huikeaa oli sen meno.
Otus on juhlava ilmestys. Se on 3 - 4 cm pitkä ja väri upea metallihohtoinen syvä tummansininen.
Kerran aiemmin olen nähnyt tuollaisen. Kannon nokassa paikallaan. Tällä oli kyllä meno päällä. Etsi kiivaasti ilmeisesti munintapaikkaa.
Käteen en tuollaista ottaisi. On se sen verran kunnioittavan kokoinen. Elukka erittää myrkkyä, josta on kerrottu enemmän liitteenä olevissa linkeissä.
Lukuvuosi takana. Muut juhlivat lauantaina, meillä alkaa loma nyt ja justiinsa.
Miten voi lukuvuosi mennä niin nopeasti? Toukokuu meni töiden pyörteissä, ei riittänyt puhtia edes blogin päivittämiseen.
Läksiäislahja, ihana riipus. Opiskelijat, apuope ja kollega olivat punsseloineet nimensä jokainen omaan pikkuiseen hopealaattaan. Toimii koruna erinomaisen hienosti. Sitä tulee pidettyä varmasti paljon : )
Mutta nyt:
Kesä, kesä, kesäääää! Loma, loma, lomaaaaa!
Kunhan hieman huileksin, niin yritän laitella kuvia herhiläisestä ja toukohärästä, jonka äsken pihalta hoksasin. Siinä se on veikeän näköinen pötikkä. Ja herhiläinen on ISO.
]]>2012-05-31T15:05:01+03:002019-08-05T20:20:26+03:00https://ampiine.vuodatus.net/lue/2012/05/sissoampiinehttps://ampiine.vuodatus.net/<![CDATA[Kukkia ja vapautta]]>
Kustaanmiekan, eikun apostolinmiekan nuppu näytti aamulla tältä.
Kotiin palattua kukka oli levähtänyt auki.
Noinkohan avautumisen olisi nähnyt paljaalla silmälla, jos olisi vieressä vahtinut? Niin nopeasti sen on täytynyt tapahtua.
Pah. Meitä ei kukat kiinnosta. Pitää olla jotain parempaa.
Sielu huutaa ulkoelämää, kiipeilyä, vaanimista ja lammikoiden läiskyttelyä!
Pikkiiiiiis! Kiipeä tänne. Hopusti.
Odota! Otan kynnet esille.
Ja lähtee!
Raaps, raaps, raaps!
Ei sitä, tolvana! Se on puun juuri. Ylöspäin!
Kyns, kyns, kyns! Ähellys, ähellys, ähellys.
Ei voi olla totta. Kissa ei osaa kiivetä!
Ole vain, Tutka, siellä puussa. Teen sen, minkä parhaiten osaan. Pieksen vettä.
Antaa pöljäkkeen olla.
Kun puussa pitää suuta auki, niin joku lentää sinne varmasti. Jamiiii!]]>2012-04-24T16:10:01+03:002019-08-05T20:20:28+03:00https://ampiine.vuodatus.net/lue/2012/04/kukkia-ja-vapauttaampiinehttps://ampiine.vuodatus.net/<![CDATA[Aivan pihalla]]>
Pakko oli aloittaa, sillä suopayrtin rangat talon vierustalla olivat törkyistä katseltavaa. Vaikka pihahommat eivät ykkösintohimoihin kuulu, saa siinä samalla happea. Ja pikkuisen siistimpää ympäristöä on mukavampi katsella. Töitä siis riittää.
Ensimmäinen krookus on noussut huomaamatta ja ihan uuteen paikkaan. Kukinta näyttäisi olevan jo ohi, joten tätä kaunokaista ei ehtinyt avonaisena ihailemaan.
Kasvitieteeliset krookukset, Crocus chrysanthus, tien laidassa. Siihen ilmestyvät keväisin ensimmäiset pikku auringot tantereella. Nyt ne olivat supussa, sillä sää oli harmaa ja välillä leijaili pikkuisia lumihiutaleita.
Iltapäivällä tuli tekstari: oletko huomannut keltaiset krookukset tienlaidassa?
Aurinko alkoi paistamaan ja ihanaiset kasvitieteelliset olivat avautuneet. Ne ovat todella pikkiriikkisiä. Joskus aiemmin olen laittanut kuvan, jossa on jäneksen papu vierellä. Siitä näkee hieman mittakaavaa.
Nämä ovat joka vuosi kuvattuina saman näköisiä - ja yhtä ilahduttavia.
Idänsinililja? Skillaksi sanomme. Seinän vierus näitä täynnä ja avautunevat lähipäivinä.
Lunta on vielä runsain määrin. Siitä huolimatta pionit nousevat. Pionit, jotka eivät koskaan kuki.
Alastomatimmet eli syysmyrkkyliljat tekevät lehtensä kukkiakseen syksyllä.
Vanhanpojan pojat selällään. Kymmenen alkua on istutettuina purkkeihin. Nämä ovat sitkeitä tapauksia.
Tämän kukintaa nyt odotellaan.
Apostolinmiekka, apostolinkukaksi jotkut myös mainitsevat. Täst kukasta mie piän. ]]>2012-04-11T06:47:01+03:002019-08-05T20:20:35+03:00https://ampiine.vuodatus.net/lue/2012/04/se-siitaampiinehttps://ampiine.vuodatus.net/<![CDATA[Pääsiäisen riemuja]]>
Perinteinen ajankohtaan kuuluva sää luo hyvät puitteet.
Onneksi meillä on mustarastaat. Ovesta ulos astuessa kuuluu tuk, tuk, tuk tai pät, pät, pät.
Hirmuinen kuhina puissa ja ilmassa. Kaikenlaisia siivekkäitä suihkii ilmassa.
Kovin ovat arkoja vielä. Minkälainen väijyteltta lie pitäisi pihalle pystyttää, että saisi kunnon kuvia niistä.
Kuurutaan...
...ja välillä näyttäydytään.
Pihalla on neljä yksilöä, joista ainakin yksi on naislintu.
Mustarattaat siis rastaat ovat todella hauskoja seurattavia. Ne ovat niin iloisen ja touhukkaan oloisia.
Vaahteroiden juurelta on jo maa paljastunut. Rastaat kaivelevat syötävää niiden juurelta tarmokkaina ja nakkelevat puun lehtiä. Puunjuurelta toiselle siirtyessään ne ylittävät lumialueen juosten. Painelevat kyyryssä hirmuista kyytiä pälveltä toiselle.
Eilen laitoin linnuille uuden talikyörän ja ruokintamökkiin jyviä. Ei ole luonnossa vielä tarpeeksi pälvipaikkoja, eikä muutoinkaan linnuille syötävää.
Omenoita pitää rastaille myös hommata. Niistä ne pitävät.
Viime vuonna huhtikuun loppupuolella mustikset olivat jo melko kesyjä. "Käyneitä omppuja, jamiii!"
On epäilys, että tämä naislintu oli vahvasti päihtynyt lentäessään kuistille sisään. Vapauteen päästyään se istuksi hetken vaahteran oksalla, eikä ollut moksiskaan.
Tätä en tunnista. Se lauloi kauniisti. Voiko olla myös mustarastas? Sillä on suorempi ja pidempi nokka, sen höyhenissä on sateenkaaren värit, hieno.
Mutta mik hän on? Noita ei ole vielä tälle vuodelle näkynyt.
