Kustaanmiekan, eikun apostolinmiekan nuppu näytti aamulla tältä.

Kotiin palattua kukka oli levähtänyt auki.





Noinkohan avautumisen olisi nähnyt paljaalla silmälla, jos olisi vieressä vahtinut? Niin nopeasti sen on täytynyt tapahtua.


Pah. Meitä ei kukat kiinnosta. Pitää olla jotain parempaa.



Sielu huutaa ulkoelämää, kiipeilyä, vaanimista ja lammikoiden läiskyttelyä!



Pikkiiiiiis! Kiipeä tänne. Hopusti.



Odota! Otan kynnet esille.


Ja lähtee!



Raaps, raaps, raaps!



Ei sitä, tolvana! Se on puun juuri. Ylöspäin!



Kyns, kyns, kyns! Ähellys, ähellys, ähellys.



Ei voi olla totta. Kissa ei osaa kiivetä!



Ole vain, Tutka, siellä puussa. Teen sen, minkä parhaiten osaan. Pieksen vettä.



Antaa pöljäkkeen olla.



Kun puussa pitää suuta auki, niin joku lentää sinne varmasti. Jamiiii!