Ai, että. Sain kuin sainkin ihmiskaverin tutkimaan kanssani "aarniometsän" syvyyksiä. Koiran kanssa kaksistaan ei olisi niin syvälle tuntemattomiin metsiin uskallettu mennä. Nytkin koira teki kerran tenän. Se haistoi jotain, mitä me emme nähneet. Kovensimme kälkätyksen volyymiä: pois alta risut ja männyn kävyt! Ja taas mentiin.

Hieman olimme kahden vaiheilla, lähteäkö vaiko eikö. Maisema näytti uhkaavalta. Tulisiko vettä taivaan täydeltä?

Syksy tuoksuu miellyttävän kirpeälle. Oikein voimakkaana se tuntuu, kun lepät pudottavat lehtensä vihreinä maahan ja veteen.

Sekaan vain. Sadekamppeet päälle ja kohti tuntemattomia maisemia.

Paikassa on jotain todella lumoavaa. Lammen maisema oli viikossa muuttunut kirkkaan värisestä murretun ruskean sävyiseksi. Karpaloita löytyy lammen rannalta, mutta päätimme mennä kauemmas, meille tutkimattomille alueille.

Harjulla, lammen takana.

Löytyi suo ja paljon, paljon pikkuisia ja vähän isompia kipakoita punaisia pallukoita. Meidän lisäksi.

Sydämellistä.

 

Ja sithän myö ryypättiin!

Lähteissä tein kotona tyrnimarjoista voimajuomaa. Sulatetut tyrnit tehosekoittimeen, valutetaan siivilän läpi ja pullotetaan. Aika paksua tavaraa tuli. Hyvä, että tuli pullosta ulos.

Siinä sitten kaverin kanssa naamaa väänneltiin ja juotiin ihan raakana. Tai no, kaksi, kolme lusikallista sokeria oli pakko laittaa yhteen lasilliseen aurinkojuomaa. Kaveri oli hurjempi, ei laittanut sokeria lain.

Korkki on lempparini. Eräs puunsorvaaja teki sen. Pyöreässä muodossa, ilman turhia koukeroita puun olemus pääsee parhaiten esiin.