Vasta tänään tuli heitettyä talvipomppa järveen. Aamulla releet päälle, uimapuku, räpylät, maski ja snorkkeli - ja uppeluksiin. Märkäpukua ei ole tullut vieläkään kokeiltua. Vesi tuntui huikeasta järveltä puhaltavasta tuulesta huolimatta lämpöiseltä.

Kyllä kannatti käydä snorklauskurssi, olo oli viimekesäistä varmempi ja nautinnollisempi. Aamuisella snorklauskerralla näkyvyys vedessä oli kohtalainen. Iltapäivällä vesi oli jo niin sekaisin, ettei siellä nähnyt käytännössä käsivarttaan pidemmälle.

Mutta varsinaiseen asiaan, imumatoihin ja järvisyyhyyn. Taisinpa taas saada tuota tuttua kutkaa viime viikonloppuna hihan hörpättyä kalareissulla vettä. Niin oli tutun oloiset pirullisesti kutiavat kaksi paukamaa kyynärtaipeessa.

 

Resepti järvisyyhyn hankkimiseksi, oma hyväksi havaittu muunnos, voi kokeilla muunlaisiakin ympäristöjä.

Tarvitaan hyvä kaislikko ja melkoisen lämmintä järvivettä. Tähän aikaan kesästä alkaa jo olla melko sopivaa.

Jossain oli maininta mutapohjasta, mutta kyllä hiekkarantakin käy. Toki järven pohjasta löytyy pehmeähköjä kohtia. Taisi löytyä selitys toissa kesänä ihmettelemilleni pienille reiílle järven pohjassa...

Muista mennä mieluiten aamulla tai aamupäivällä kaislikkoon tai sen läheisyyteen uimaan, kahlaamaan tai sukeltelemaan. Laita mahdollisimman vähän uimavehkeitä päälle. Muista, mitä pidempään olet vedessä, sen varmemmin nappaa.

Älä suotta kuivaa ihoa uintireissun jälkeen, aurinko kuivattaa...

Lisäksi tarvitaan vesilintuja, imumadot tykkäävät niistä. Ovat siis noiden ihastelemiemme lentoveikkojen varsinaisia loisia.

Kuvan simpukalla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

Imumadot lisääntyvät kotiloissa, ne reiät, ne reiät järven pohjassa.

Mikroskooppisen pienet imumadot eivät ole ihmisen loisia. Paremman puutteessa ne kairautuvat ihmisen nahkan alle, minne delaavat aiheuttaen allergisen reaktion. Toisille sitä ei tule, allekirjoittaneelle kyllä. Sitä ei voi olla huomaamatta, tuntematta.

Ihoon tulee kunnon "hyttysenpurema", sen ympärille valkoinen alue. Puremakohdat ovat kyynärtaipeissa, uimapuvun reunan alla, maskin reunan alla ja jaloissa sellaisina sarjoina, ettei mikää hyttynen ehdi sellaista määrää huomaamatta tikata.

 

Järvisyyhyn ehkäisy:

Jos ei käytä märkäpukua, kannattaa uintireissun jälkeen kuivata itsensä hyvin.

Suihkussa käyntiä suositellaan. Ne käyp, kenellä sellainen mökillä on. Muut raapikoot itseään, heh, eikä.

Kaislikkoon ei kannata mennä kahlailemaan tai uimaan lämpimien vesien aikaan, ainakaan pitkiksi ajoiksi.

Ilmeisesti ihokosketus matoisen veden kanssa tulee olla pidempi, sillä hihaan mennyttä vettä ei kalastamisen tuoksinassa ehtinyt kuivailla ja poks poks, kohtsillään tulivat kutiavat pisteet.

Jos edellä olevat ehkäisytoimenpiteet eivät ole auttaneet, niin seuraavaksi hoito.

 

Järvisyyhyn hoito:

Hölvää apteekista saatavalla mentolirisiiniöljyspriillä "madonreikiä", ulkoisesti. Helpottaa paljon, viilentää ja tuoksuu hyvälle. Risiiniöljyä siinä on varmaankin siksi, ettei tule kiusausta käyttää sitä sisäisesti.

Päälle kannattaa laittaa vielä hydrokortisonivoidetta. Apteekissa osaavat kyllä neuvoa.

Kutina lakkaa yllämainituilla aineilla melko nopeasti, seuraavana päivänä on jo paljon helpompi. Jossain oli mainittu, että kutina voi kestää päivistä 1,5 viikkoon! Se olisi jo kidutusta.

Mutta meitähän ei mikroskooppimatoset, eivätkä 200 kiloiset nallukat hätkäytä. Paitsi viime mainitut, jos pyrkivät iholle. Toivottavasti ei tarvitse niiden aiheuttamista allergisista reaktioista kirjoitella.