kun pääsee sienestämään.

Kuten vedessä, sienimettällä ei olla köyhiä, eikä kipeitä.

Vink, vink. Jos haluat saada kunnon hiet, kannattaa helteiselle hakkuuaukiolle pukeutua mustiin farkkuihin ja paitaan. Lääh. Vettä kannattaisi ottaa mukaan myös. Koira on parempi jättää kotiin, sillä se tulee uteliaana tilsimään sienet. Kokeiltu on. Kun yrität häätää sitä, läsähtää se makaamaan niiden päälle.

Ensimmäisen korvasienen havaittuani, revin rannetuet huitsin tuuttiin.

Jäykistetyillä ranteilla näitä ei keräillä. Eikä se korvasienen myrkkykään tuissa ole houkuttava ajatus.

Muutama viikko sitten kävin tarkistamassa uuden paikan ja toteamassa, hyvältä näyttää.

Korvasieniä etsittäessä on käveltävä nenä maassa, kuin vihikoiralla.

Heti, kun löytyy ensimmäinen, niin kaikki liikkeet seis.

Todennäköisesti niitä on samassa paikassa ja ympärillä enemmänkin.

Samaa paikkaa kannattaa kiertää ja kaartaa eri lähestymissuunnista, aina löytyy uusia yksilöitä. Heitin takin ja kameran kiintopisteeksi ja kiertelin melkein hengittämättä kampekasaa. Yllättävaän kauas sitä nenä maassa tulee kuljettuakin. Ja koko ajan löytyy uusia yksilöitä jo kerran katsotusta paikasta.

Ettäs ne osaavatkin olla viekkaasti piilossa. Kova valo varjoineen vaikeuttaa löytämistä.

Muovipussiin ei kannata kerätä. Yleensä sienimetsässä on mukana kori, mutta nyt oli niin kova kiihko päästä keruuseen, ettei koria ehtinyt muusta rojusta tyhjentää. Sienet säilyvät siistimpinä korissa, eivätkä hakkaudu murusiksi muovikassin osuessa risuihin. Muovikassi on muutenkin vihoviimeinen laitos sienien keruussa. Oikein ne muhivat ja möyhentyvät siellä. Nämä sain aika hyvin roudattua pussissa, koska lastia ei ollut niin paljon. Onhan tuota joskus tullut kerättyä sieniä takin, lakin tai paidan sisään.

Jaapa jaa. Rantaan ja käsien pesulle.

Eihän näy mitään? Jäät ovat nostaneet rantaan vuosien aikana kunnon penkereen. Alas laskeuduttuani huomasin...

 

....hrrrrr! Hanskan. Onneksi ei ollut ketään sisällä.

Korvasienet pääsevät useampaan otteeseen ryöpättyina jatkojalostukseen pakastimen kautta.

 

Itse asiassa. Eniten himottaa kartiohuhtasienet. Kerran olemme niitä löytäneet runsain määrin, mutta se taisi olla näitä once in a lifetime juttuja. Eipä ole herkkukartioita sen jälkeen näkynyt, ei edes yksittäisinä kappaleina. Ne voi roikaista suoraan pannulle ja paistaa voissa, jamiii! Kuva niistä on jossain arkistojen kätköissä, lisättäneen tänne, kun löytyy.