lunta.

Toissapäivänä oltiin koiruuden kanssa liikenteessä.

Edellisellä kerralla emme jaksaneet perille asti, oli aivan liian paljon lunta ja meille liian pitkä tie.

Kohteena raparyöpäs.

Koiran kanssa on niin hauska kulkea, ei ikinä valita, nauttii vain.

Välillä se huilailee, makoilee hangella ja sitten mentiin taas.

Raparyöpäs. Paikka on kiehtova. Jotain mystistä siinä on.

Reikiä saappaissa ja saappaat täynnä lunta.

Löytö. Mitä kaikkea lumen alta paljastuukaan. Ihan helsinkiläistä viinaa näillä perukoilla ja nimenomaan perukoilla. Kuka se on tuonkin pullon tyhjentänyt, keskelä mettää?

Tikka nakutin. Hirmuinen paukutus kävi, kun hänen piti puuta hakata.

Pikkis haastoi Bellan. Niillä on jännä suhde. Pikkis hyökki koiran päälle, käpälät tiukassa otteessa kaulan ympärillä , aivan kuin olisi yrittänyt kaataa isoa vastustajaa.

Norsu meni tallomaan muurahaispesään. Yksi muurihaisista pääsi kiipeämään norsun kaulaan. Muut kannustivat alhaalta: kurista se! Kurista se!

Vanha juttu, mutta Pikkis on ärhäkkä ja mahtipontinen kuin muurahaiset, ei pelkää isoja vastustajia. Osaa muristakin kumeasti, mokoma sittiäinen.