Olen ollut hissukseen, kun on jännittänyt niin paljon.

Ystävänpäivänä uimahallilla järjestettiin karaokeuinti. Serkku osallistui siihen. Notkuin eteisessä sen aikaa ja tutustuin siellä oleviin esittelijöihin ja tuotteisiinsa. Lapsia uimakoulussa ohjaavan rouvan kanssa tuli juttua snorklaamisesta. Kysyin, järjestetäänkö aikuisille snorklauskursseja. Hän antoi yhteyshenkilön nimen, jolta asiaa voi tiedustella. Puhutaan perusvälinekurssista, hän osasi opastaa. Jännitti aivan hirveästi soittaa, mutta sen jälkeen asiat sujuivat kuin tanssi. Muitakin kiinnostuneita kuulema oli. Jos osallistujia olisi kuusi, niin kurssi saataisiin järjestettyä. Ilmoittauduin ja aloin odottaa.

Oma mies oli tapansa mukaisesti kannustava. "Tiiät sää yhtään minkälaiselle kurssille sää oot menossa? Meinaat sää jaksaa siellä altaalla, kun sulla on niin surkea kunto? Napakka vastaus, haista paska. Ja naurua päälle. Meillä on toisiamme kohtaan realistinen, kannustava ote. Sama toisin päin.

Jännitti kauheasti. Edellä mainittu huono kunto, terveys ja jos kurssille ei tule tarpeeksi porukkaa?

Aloin hankkia kuntoa harrastamalla hyötyliikuntaa ja koiran kanssa lenkkeilemällä. Näistä mies ei tiedä mitään ; ) Mökillä rantasaunasta snorkkelin, maskin ja räpylöiden haku oli sinällään jo suoritus. Lunta oli haaroihin ja välillä enemmänkin.

Koira nautti.

Punnertamista...

... ja huilimista nietosten keskellä.

Lisäksi tehtiin koiran kanssa jäällä lenkki ja rantautuessa ryvettiin kunnolla lumessa. Lumen pintaan oli muodostunut jäinen kerros, jota piti hakata rikki, jos mieli eteenpäin. Jalat humpsahtivat jäätyneen kerroksen läpi, siellä oltiin haaroja myöten. Eteenpäin meno oli mahdotonta, ellei takonut jääkerrosta rikki. Silti jalat olivat aivan mustelmilla. Saman tapaisia lenkkejä on tehty kotona, välillä syvässä hangessa ja välillä on vaellettu matalammasssa lumessa. Tehokasta.

 

Flunssa tai vatsatauti ei ole saanut otettaan, vaikka täällä on pöpöjä liikkeellä runsain määrin.

Pöpöjä.

 

Porukkaa kurssille tuli tarpeeksi ja eilen oli ensimmäinen kerta teoriaa ja puolitoista tuntia allasharjoittelua. Aloitettiin aivan perusteista, mikä hyvä. Syvässä altaassa, toisessa päässä tai pikemminkin pohjassa harjoittelivat laitesukeltajat tummina hahmoina. Melko lopussa otimme perusvälineet käyttöön ja harjoittelimme niillä.

En muista, milloin liikunta olisi ollut näin innostavaa. Vesi tuntuu niin omalta ympäristöltä, vaikka olenkin aikuisiällä vähemmän uinut. Tekniikkaa pitää harjoitella ja jatkaa kunnon kohottamista ja venyttelyä. Mites se äiti sanoikaan? Urheilu on pilannut niin monta hyvää juoppoa. No, jos ei nyt ihan sitä, niin muuta hillittömyyttä. Ote käsityöhön on ollut holistista. Käsityö ammattina ja harrasteena ei ole hyvä yhdistelmä. Olen notkea kuin rautakanki.

Kotiin tultuani tuntui taivaalliselta, sielussa ja ruumiissa. Ja se, että uskalsin : )

 

" Antaa noiden touhottaa. Tämä poika huilailee talvet ja lähtee kohta tourneelle."