veden alla. Haaveissa ja livenä.

Tämä oli taas näitä riemukkaita pääsiäisiä.

Pikkuisen ehdin jo pääsiäisrauhasta nauttia ja  kirjoittaa sen julkikin, niin eikös hirvittävä härdelli alkanut kellariin humahtaneiden vesien takia. Lumet sulavat ja routa myös.

Sen enempää yksityiskohtiin kajoamatta, voin sanoa, että ovat olleet  tunnelmat katossa. Kellarin katossa. Tällaisissa vanhoissa taloissa vettä ei joko tule tai sitten tulee, ja aivan hvetisti, väärään paikkaan. Tässä tapauksessa kellarin täydeltä.

Muutenhan maalla asuminen on vallan rattoisaa. Ei tule tylsää, ei.

Nyt ongelma on ratkaistu, miesten voimin. Olen kiitollinen avusta, jota saimme naapureilta ja ystäviltä.

Enimmät vedet ovat kellarista pois ja pihalla maauimala. Ei kyllä huvita mennä siihen, vaikka sukelluksesta koko ajan haaveilenkin.

Ja siellä kellarin katossa oli juuri sitä, mitä pelkäsin. Dokumenttia tuossa alempana. Onneksi en hoksannut niitä rappusia eestaas suhatessani.

Jippiii! Kevät on ihanaa aikaa, onko kellään muilla vesiongelmia?

JK.

Katsokaa nyt tuota. Hirviö kellarin rappusissa. Otettu äärizoomilla, mahdollisimman kaukaa.

Tuosta se juoksi tuhannen kiitoa katon rajaan vaanimaan havaittuaan liikettä. Kun tuommoiseen kävelee pahki pimeässä kellarissa, voiko inhempaa olla?

Eikö olekin vaaninta-asennossa? Iso kuin mikä.

 

Piiitkä, piitkäjalkainen uros, ollettaenkin.

Ja katsokaas tätä. Tuon vasemman puoleisen hämpyn silmät oikein kiiluu, pelottavaa.

Asioilla on hyvätkin puolensa. Hämähäkit pitävät muun hippiäiskannan kurissa.

Takaisin tuohihommien pariin rientää,

ampiine,

ja toivottaa elukattomia kellareita.

Niin. Ja vedettömiä : )