Meinasi ja jäikin illalla tekstittelyt kesken, joten nyt jatkuu.

Alkukesästä  lenkkipolun varrelta löytyi näin runsaasti vaapukan alkuja.

"Vadelma (Rubus idaeus) eli vaarain, vaapukka tai vattu on hyönteispölytteinen, monivuotinen vatukoihin kuuluva puolipensas." Lainaus Wikipedia

 

Ensin tuli kerättyä pihalta olevat vanhat puutarhavaapukat ja sitten heitin koiran kanssa pari keruureissua villiin luontoon. Alla olevaa pensasta kuvatessani oli osa marjoista jo karissut pois, mutta kyllä oli paras vaapukkasato naismuistiin. Ei ollut matoja, eikä pahasti homehtuneita marjoja.

 

Toukokuussa ihmettelimme tyrneissä nystyröiden runsautta.  Pitää hieman paremmin perehtyä näihin tyrneihin. Olivatko nämä lehtiaihioita vai marjojen, sitä en tullut niin tarkkaan panneeksi merkille. Marjat sisältävät runsaasti C-vitamiinia ja kaikenmoista muuta terveyttä kohentavaa : )

Satoa saadakseen on istutettava herra ja rouva Tyrni. Tai yksi herra ja useita rouvia.

"Tyrni (Hippophaë rhamnoides) on hopeapensaskasveihin (Elaeagnaceae) kuuluva piikikäs, C-vitamiinipitoisia marjoja tuottava pensas tai puumainen pensas." Wikipedia

Pensaat kasvavat vanhempieni pihalla. Kuvat 7.5.2009.

 

Sato kuvattuna 15.9.2009.  Lajikkeita on useampia, enkä nyt muista onko kuvassa rouva Tytti, Terhi vai Raisa Tyrni. Rudolfeja ainakin on pölyttäjinä. Saattaa olla Tarmojakin, mutta muistelisin, että ostimme puutarhamyymälästä viime vuonna vielä kaksi venäläistä lajiketta.

"Suomessa viljellään eniten venäläisiä lajikkeita ‘Dar Katuni’, ‘Oranzevaja’, ‘Obilnaja’ ja ‘Zolotistaja Sibiri’. Muita viljelylajikkeita ovat kotimaiset ‘Raisa’ ja ‘Rudolf’, 'Terhi', 'Tytti' ja 'Tarmo' " Kainuun puutarhayhdistys ry, tyrnin viljely.

Allaolevassa kuvassa on isomarjainen lajike. Muut pensaat tekevät pienempiä marjoja ja joku väitti, että ne olisivat ravintorikkaampia, mitä isommat marjat.

Nämä ovat ihan mahdottomia mollukoita. Tein tuoremehulingolla kokeeksi mehua ja olen vielä toistaiseksi saanut pidettyä flunssat loitolla juomalla sitä (voipi olla näitä uskon asioitakin.) Uskon kuitenkin tyrnien tehoon. Olisi paras pureskella niiden siemenetkin. Voisikohan niitä kuivattaa ja laittaa vaikka sämpylöiden päälle?

 

Siperiankarhunvatukka melkein kukkineena, 6.7.2009. Tälle en osaa antaa latinalaista nimeä, voi mennä ihan metsään.

Ja mustia marjoja, 15.9. kuvattuina. Nämä kasvavat edellä mainitun puutarhurin tarhassa ja näitä kerään pakasteeseen. Talvella laitamme niitä marjakiisseleisin tuomaan vaihtelua. Aika vaatimattoman makuinen.

Nämä ovat tuottaneet kahtena vuonna jo melkoisen hyvän sadon.

Oksat, pensaista ei voi vielä puhua, tekevät marjoja ihan pakkasiin asti.

 

Lupaus luumuista, 6.7. Tosin tämän jälkeenkin voi sattua mitä vain, ettei satoa tulekaan.

 

Luumujakin tuli aivan tolkuton määrä. Tosin mielestäni äidilläni on luumupuitakin tolkuton määrä. Hän on ostanut taimia ja saanut niitä. Kuulemma kavereilta ja ystäviltä saadut lajikkeet ovat kestävimpiä, ne ovat  vanhoja, karaistuneita lajikkeita. Hän ahkerasti jakaakin omistaan sivuversoja vieraille sekä huoh, istuttaa koko ajan lisää uusia puita itselleen. Joka syksy ollaan sitten niiden kanssa päivillään, että kuka jaksaa kerätä ja mihin sen kaiken sadon saa upotettua. Vaan hyvääpä on luumuhillo!

 

 Punainen viinimarja, kaunokainen. Marjassa on jotain oikein herttaista ja sympaattista. Näitäkin laitamme kiisseleihin ja muihin jälkiruokiin talvella.

 

Uusi tuttavavuus, viiniköynnös. Lajike on Zilga ja kuvattuna kyläläisten pihalta. He kävivät kesä-heinäkuussa auttamassa maahan oman Porvoosta ostetun Zilgamme. Se kasvaa nyt ulkoseinää vasten ja saapa nähdä, tuleeko jo ensi vuonna satoa.

 

Omenasato on tänä vuonna mahtava sekin. Kyläläisten pihalta otettu kuva, olisiko kyseessä lajike Antonovka?

Omat omenat varisevat maahan, kun ei kaikkea ehdi kerätä. Hieman kokeilimme tuoremehun tekoa omista omenista ja herkkuahan se olisi. Vaan miten ehtii kaiken, ei nimmitenkään : )

 

 Näiden kanssa sain aikaa menemään useampia päiviä. Kuvassa pyöreä, erittäin pehmeän makuinen kesäkurpitsa. Äitini oli saanut ystävältään pari taimea ja kovasti oli satoisa ja maukas lajike tämäkin.

Tein niistä erilaisia uuniruokia ja pakastin sitten valmiit sapuskat.

Ihan alimmaiseksi kannattaa laittaa nuudeleita, makaronia, riisiä tai muuta, joka sitoo liian kosteuden.

Sitten vain mielikuvitus lentämään. Näihin saa upotettua mitä vain. Kurpitsan voi pilkkoja, siivuttaa, raastaa isolla jne.

Sitten rakennetaan kerroksia. Ne voivat olla jo maunittujen lisäksi sienistä, kasveista tai erilaisista juustoista muodostuvia kerroksia.

Aloitetaan pohjalta:

• riisinuudeleita
• kerros juustoraastetta
• kerros kuutioituja kesäkurpitsapaloja, paksusti (kutistuvat paljon paistettaessa)
• paistettua jauhelihaa kera sipulin & valkosipulin, maustettu tehokkaasti (jauhelihan voi korvata soijamuruilla ja maustaa sen, tätäkin on tehty)
• kerroksia laitetaan nimpalijon kuin pataan mahtuu
• päälle laitan, jos sattuu kotona olemaan, tomaattisiivuja (poistettu "juurakot" niistä)
• tomaattien päälle ripaus jotain yrttimaustetta
• päälle juustoraastetta, mitä sattuu löytymään kotoa, kuvassa taitaa olla mozarella ja/tai pizzajuustoraastetta

Pidetään uunissa n. 200 astetta niin kauan kuin alkaa tuoksua hyvälta ja juusto padan päällä on ruskistunut, ehkä 45 min.

Suolaa en laita erikseen, sillä juusto ja maustettu jauheliha / soijamurut antavat riittävästi suolaa ruokaan.

 

Näistä tein veneitä tai pilkoin patoihin.

Veneiden sisukseen laitetaan esim. paistettua jauhelihaa, kanttarelleja, sipulia, valkosipulia ja fetajuustokuutioita sekä paistettua kurpitsaa, joka on koverrettu veneistä. Se antaa mehukkuutta. Maustetaan hyvin. Täytetään veneet ja päälle tomaattiviipaleita, yrttimaustetta ja juustoraastetta. 200 astetta, 45 min - 1 tunti.

 

 Eikä siinä vielä kaikki. Aivan mahtava puolukkasatokin tuli. Niihin en ole ehtinyt vielä puuttumaan, mitä nyt on tullut muutamat kouralliset mustikan ja vaapukankeruureissulla maisteltua.

 

Soi myös Ahti antejaan. Aporit ja siiat menossa savustukseen. 30 mm verkolla saimme aimo saaliin. Eno savusti ja neuvoi jälleen kalastuksen saloihin. Oli mukava tuoda tuliaisiksi juuri savustetut kalat.

 

Näitä ei voi sivuuttaa. Ihmetyttää kuinka tänä vuonna voi olla kaikkea niin runsaasti. Pakastimet pullistelee ja sienikuivuri pöhäjää. Ehkä tänään ehdin vielä sienimetsään suppiloiden hakuun.

Blogittelen talvella sitten tiuhempaan, nyt kutsuu luonto.

Yhtä antoisaa syksyä muillekin toivottelee,

ampiine