on kyllä sanottava, että mustasta huumorista huolimatta ottaa raskaasti päähän koko tapahtuma.

Vaan eiköhän aika tee tässäkin tapauksessa tehtävänsä.

Mummona voi sitten kiikkustuolissa muistella, jos mitään enää muistaa: eipä ollut tylsä elämä.

Vaan miten joillekin voi aina vaan sattua ja tapahtua, vaikka seisoisi omalla pihalla paikallaan?

Paljon on taas herännyt kysymyksiä elämän ihmeellisyydestä, että mikä se oli tämänkin mällin tarkoitus? Ehkä se toi taas nöyryyttä elämän edessä. Ehkä sillä ei ole tarkoitusta, ken tietää.

Mökkireissulta hengissä tai vammautumatta selviäminen ei olekaan voitto, vaan hyvää onnea. Tässä arvonnassa oli vain hieman huono tuuri. Jos jotain hyvää voi sanoa, lähensi onnettomuus meitä parina entisestään.

Ensi viikko on hirveä, kun pitää vahingon aiheuttaneen vakuutusyhtiön kanssa käydä puljaamaan korvausasioita. Tuntuu kohtuuttomalta käydä toistaitoisena miettimään moisia. Vaan ei auta.

Elämä on välillä karua.